Luonnossa | Rusakko voi synnyttää jopa neljä poikuetta vuodessa – luonnossa köpöttelevät poikaset on syytä jättää rauhaan

Lukijamme tekevät jatkuvasti paljon havaintoja rusakoista, jotka aktivoituvat kiima-ajan alkaessa kevättalvella. Rusakon kantoaika on reilut 40 päivää ja ensimmäiset poikaset syntyvät jo maaliskuun lopulla.

Emo jättää 2–4 poikastaan maastoon yksittäin, ja ne hakeutuvat omiin piiloihinsa, jotta todennäköisyys sille, että peto nappaisi kerralla koko poikueen pienenee. Emo käy imettämässä poikasia vain kerran vuorokaudessa noin kahden viikon ajan.

Pieni rusakonpoikanen onkin syytä jättää sijoilleen, koska sillä ei yleensä ole mitään hätää. Imetysjakson jälkeen poikaset pärjäävät omillaan, ja rusakkoemo on valmis lisääntymään uudelleen.

Hyvissä oloissa rusakko voi synnyttää jopa neljä poikuetta vuodessa. Kun rusakko voi elää yli kymmenen vuotta, ehtii rusakkomamma pyöräyttää melkoisen määrän poikasia maailmaan. Keskimääräinen rusakon elinikä on kuitenkin huomattavasti lyhyempi. Iso osa poikasista joutuu petojen saaliiksi tai jää autojen alle jo nuorena.

Rusakko, toiselta nimeltään peltojänis, on erikoistunut syömään ruohovartisia kasveja. Talvella – pakon edessä – sille kelpaavat puiden kuori ja silmut sekä muun muassa lintulaudoilta pudonneet siemenet.

Rusakon sukulainen, metsäjänis, on sen sijaan erikoistunut syömään talvella puuvartisia kasveja. Rusakko ja metsäjänis elävät sulassa sovussa samoilla alueilla ja ne jopa lisääntyvät keskenään. Risteymiä tavataan melko yleisesti.

Pihlajissa vähemmän kukkia kuin viime vuonna

Viime kesänä pihlajat loistivat valkoisin kukkasin, ja onnistunut pölytys tuotti valtaisan marjasadon, josta riitti syötävää marjalinnuille pitkälle kevääseen. Luminen talvikaan ei siis estänyt puita kantamasta kahta taakkaa.

Kukinnot tuottavat monille hyönteisille tärkeää ravintoa, mutta tänä kesänä iso osa pihlajista ei tarjoile tästä seisovasta pöydästä hyönteisille juuri mitään. Marjojakaan ei siten ole paljoa luvassa. Aina mahtuu muutama poikkeava yksilö joukkoon, mutta viime vuoden veroista satoa ei tulla näkemään.

Hyvä siementuotto marjasadon muodossa on puille aina iso ponnistus, joka vaatii paljon energiaa. Viime kesän runsas kukinta ja marjominen veivät pihlajien voimat, ja nyt on huilin aika. Pihlajat kartuttavat kesän aikana energiavarastojaan, jotta ne jaksaisivat loppukesällä valmistella tulevaa kasvukautta ja tuottaa ensi kesäksi kukkasilmuja. Kuluvan kesän sääolot vaikuttavat siihen, paljonko kukkasilmuja lopulta tuotetaan, ja tulos nähdään ensi kesänä. Oletko sinä bongannut tänä kesänä kukkivia pihlajia? Minä en ole luonnonhelmassa montaakaan, teiden varsilla istutetuissa puissa kukkia on ollut siellä täällä.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut