Luonnossa | Kukintapäiväkirja avaa uuden näkökulman kasvien maailmaan – edellisen vuoden merkinnät auttavat seuraamaan edistymistä

Talven jälkeen ensimmäiset kukkijat ilahduttavat mieltä. Kevään edistyessä kukkijoiden lukumäärä kasvaa. Vuoden kiertoa keväästä kesään voi seurata kukkien askelmerkein: paju, leskenlehti, voikukka, ketunleipä, mustikka, metsäkurjenpolvi.

Keskikesän kukkijoita on runsaasti. Loppukesällä kukkii harvempi kasvilaji, sillä myöhäinen kukkija voi sortua syksyn pakkasöihin ennen kuin siemenet ovat kypsiä.

Loppukesällä kukkivat esimerkiksi kanerva ja kaunokit, viimeisiä kukkijoita ovat tienpientareita koristavat keltanot. Toki, jos esimerkiksi piennarta on leikattu, saattaa kesäkukkijakin innostua uusintayritykseen syksyllä.

Kasvien kukinnan ajoista kannattaa pitää päiväkirjaa, johon kirjaa sen päivämäärän, jolloin jonkin tietyn lajin ensimmäiset kukat ovat auki. Päiväkirjan avulla kasvien maailmaan avautuu uusi näkökulma: kasvukauden kukkajatkumo. Päiväkirjaan kannattaa valita omasta ympäristöstä tietyt, helposti havaittavat lajit, omat vuoden kierron opaskasvit.

Myös monivuotiset kukkivat puutarhakasvit kertovat lajikohtaisesti kasvukauden edistymisestä ja sopivat tarkoitukseen mainiosti. Jos kukintapäiväkirjaa pitää useamman vuoden, pystyy vertailemaan, miten kasvukausi on edennyt eri vuosina.

Oman kukintapäiväkirjani ansiosta tiedän, että kasvukausi on tänä vuonna meillä Jyväskylän länsipuolella noin viikon myöhäisemmässä kuin viime vuonna, mutta edennyt samassa tahdissa kuin sitä edellisenä keväänä. Luonnon kellon tarkkailu opaskasvien avulla auttaa puutarhan hoidossa ja on antoisa osa luontoharrastusta. Suosittelen lämpimästi.

Hämähäkin rakennustaidot voivat yllättää

Varvussa roikkui valkoisesta seitistä kudottu kellomainen rakennelma, ikään kuin umpinainen lampunvarjostin. Pikaisen pohdinnan johtopäätös oli, että kutoja on hämähäkki.

Vaikka kaikki hämähäkit tuottavat seittiä, kaikki eivät kuitenkaan kudo pyyntiverkkoja. Seittiä käytetään muun muassa lentämisen apuna ja munien suojaamiseen. Moni on saattanut nähdä valkoisia seittipalloja kaarnan alla tai erilaisissa rakosissa. Jotkut hämähäkkinaaraat kantavat seittipalloa mukanaan. Hämähäkin kokoon suhteutettuna seittipallo voi olla valtava.

Pienen salapoliisityön jälkeen varvussa roikkuneen seittirakennelman tekijäksi paljastui jokin lyhtyhämähäkki, tuttavallisemmin lyhdykki. Lyhdykeitä on Suomessa muutamia lajeja.

Kuoriuduttuaan munasta pienet hämähäkinalut viettävät aikaa seittipallon suojissa. Ensiksi ne syövät munien rippeet, mutta alkavat pian saalistaa itsenäisesti. Nahanluontien myötä hämähäkin koko kasvaa ja ravinnoksi kelpaavien saaliseläinten määrä lisääntyy.

Hämähäkkejä on Suomessa yli 600 lajia, joten elintavoissa riittää luontoharrastajalle ihmeteltävää.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut