Luonnossa | Onko tuomenkehrääjäkoi tuholainen? Tutkijan mukaan eniten tuhoa luonnossa aiheuttaa ihminen

Kuluvanakin kesänä on uutisoitu lähes lehdettömiksi syödyistä ja vaaleaan harsomaiseen seittiin peittyneistä tuomista. Ilmiötä on yleensä nimitetty tuhoksi ja sen aiheuttajaa tuomenkehrääjäkoita tuhohyönteiseksi.

Luontoa ja sen toimintaa ymmärtävistä uutisointi on kuulostanut erikoiselta: miksi ihmeessä ilmiön kohdalla puhutaan tuhosta? Luontoon kuuluu, että eläimet syövät kasveja ja toisiaan, ja näin ne säätelevät populaatioiden kokoja. Siksi on luonnollista, että eliöiden määrät vaihtelevat vuodesta toiseen. Se on osa luonnon monimuotoisuutta.

Kun ympäristöolot ovat erityisen suotuisat jollekin lajille, sen runsaus voi kasvaa tavanomaista suuremmaksi, mutta vain hetkeksi. Ravinto tai tila käyvät pian vähiin tai lajin pedot ja loiset runsastuvat, ja tilanne palautuu ”normaaliksi”. Näin käy myös tuomenkehrääjäkoille. Myös tuomet toipuvat ja kasvattavat uudet lehdet.

Silloin kun ihminen puuttuu luontoon kuljettamalla eliölajeja aivan uusille alueille tai viljelee yhtä ja samaa kasvia monokulttuurina, luodaan lajeille erityisen otolliset olot runsastua. Kun lajeille ei ole vielä alueella vihollisia tai ne on hävitetty torjuntatoimin, on luotu edellytykset todellisille tuhoille – ainakin ihmisten viihtyvyyden tai talouden kannalta.

Tuhot luonnossa ovat sanan varsinaisessa merkityksessä ihmisen aiheuttamia, joko suoraan tai välillisesti.

Kärpäskolibrien kirjo hämmästyttää

Harva satunnainen luonnontarkkailija tuntee kärpäsiä kovin hyvin. Perskärpänen ei ole biologisesti kovin tarkka lajinmääritys. Ja moniko äkkiseltään tietää, että paarmatkin ovat kärpäsiä?

Kukkakärpäset lienevät monelle tuttuja, ja nimi paljastaa ne kärpäsiksi. Kukkakärpäsiäkin on moneksi. Suomen lajimäärä on yli kolme sataa, ja vain osa lajeista on tyypillisen keltamustia. Pienemmät kokomustat lajit jäävät tunnistamatta.

Nimensä mukaisesti aikuiset kukkakärpäset vierailevat kukilla. Etenkin karhunputken kukinnoilta voi äkätä useita lajeja kerralla. Eittämättä niillä on merkitystä kukkien pölytyksessä.

Kukkakärpäsen tunnistamisessa auttaa, kun seuraa niiden tyypillistä kolibrimaista paikallaan lentoa. Tällainen lentotapa on harvinaista muilla kärpäsillä ja hyönteisillä yleensäkin.

Kukkakärpästen toukkien elintavat ovat vuorostaan hyvin moninaiset. Osa elää maaperässä, osa lahopuussa. Joukossa on myös loisina eläviä lajeja. Näistä näyttävimpiä ovat ampiaisten ja kimalaisten pesissä elävät lajit, kuten ampiais- ja kimalaisvieras.

Aikuinen kukkakärpänen munii pistiäisen pesään, jossa toukka kimppakämppäilee ampiaistoukan kanssa samassa kennossa. Yhteiselo ei ole ruusuista, sillä kärpästoukka syö ampiaistoukan.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut