Erityisesti länsirannikollamme on pidetty suuressa arvossa erästä loiseläintä. Otukselle asetetaan ansoja syksyisin ja saalis pistellään huiviin antaumuksella, kokonaisena hiillostettuna, suolistamattakaan.
Kyseessä on todellakin loinen, nimittäin nahkiainen (Lampetra fluviatilis), joka ei ole kala, vaikka kaloja vähän muistuttaakin. Otus kutee virtavesiin keväisin ja kuolee hekuman perään. Nuoruusvaiheet, eli ammokeetit, elävät joen pohjan pehmeissä osissa suodatellen planktonia evääksi, lähtevät lopulta ruokailemaan isojen patojen ääreen mereen tai suureen järveen ja palaavat sitten täysikasvuisina, kylläisinä, läskeinä jälleen lisääntymään virtavesiin. Elinkierto siis kuin lohella.
Mutta tämä loisinta: se tapahtuu ainoastaan aikuisen syömishommissa meressä tai järvessä. Eläin omaa imukuppimaisen suun täynnä teräviä raspeja, joilla se kuppaa itsensä saaliseläimen kylkeen. Sitten vain järsimään suomuista ja nahkasta läpi verenkiertoon useiksi viikoiksi imeskelemään isäntäeläimen itselleen tarkoittamia ravintoaineita. Verikään ei hyydy, kun eritetään vähän hyytymistä estävää sylkeä.
Näppärä tapa hankkia elantonsa, jos ei ole loisen isäntä. Keski-Suomessa tavataan harvakseltaan nahkiaisen vaeltavaa järvimuotoa. Kirjoittaja on havainnut nahkaisia muun muassa Muuramenjoessa. Paljon yleisempänä tavataan pikkunahkiaista (L. planeri) erilaisissa puroissa. Tämä laji ei vaella eikä siten omaa loisstatusta.
Ulko-oveen ilmestyi suosittu hyönteishotelli
Luonnon ilmiöitä voi alkaa havainnoida heti ovesta ulos astuessaan. Tai jopa heti ulko-ovessa, kuten allekirjoittanut.
Taloni ulko-ovessa on puupaneelien välissä pikkuruisia koloja, joista on muodostunut hyönteishotelli. Keskikesällä oven tienoilla kävi melkoinen hyörinä, kun puolisenttiset mustat ötökät rakensivat pesiään oven koloihin. Tarkempi syynäys paljasti, että asialla ovat erakkomehiläiset, jopa useammasta lajista.
Valtaosa oli simamehiläisiä, jotka keräävät mettä ja siitepölyä toukkiensa ruuaksi. Pian ovelle ilmestyi myös vaanivia, hoikkia loispistiäisiä, joilla oli peräpäässään pitkä munanasetin. Nämä peitsipistiäiset odottivat tilaisuutta päästä munimaan simamehiläisten pesiin. Jos ne onnistuvat aikeissaan, niiden toukat syövät erakkomehiläisen toukkien eväät, ilmeisesti myös tämän munan tai toukan.
Lopulta paikalle ilmaantui pienen pieniä kiilupistiäisiä, jotka pyrkivät loisimaan pesien uumenissa oleviin pistiäistoukkiin. Kiilupistiäisten pariutumismenoissa naaraat ja koiraat juoksivat perätysten melkoista vauhtia oven pinnalla.
Ja olihan erakkomehiläisiin kiinnittyneinä vielä pienen pieniä punkkeja, jotka nekin pyrkivät jakamaan pistiäisten pesien ruokavarastoja. Ovihotellin asiakkaina on siten hyvin monimuotoinen joukko selkärangattomia, joiden elämää on mielenkiintoista seurata.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.