Tänä vuonna on tullut liikuttua metsissä ja soilla tavallistakin enemmän. Uskoa tulevaisuuteen on herätellyt havainto, että monilla hyönteisillä menee tänä vuonna hyvin. Hyttysten ininä oli kevään ennustuksia myötäillen heti juhannuksen jälkeen melkoinen, ja meno on jatkunut samanlaisena pitkin keskikesää. Paarmapilvet vauhdittivat lakanpoimintaa aurinkoisella säällä. Samanlaisia havaintoja on tullut laajalti ympäri maata.
Myös monia perhosia on ollut mukavasti liikkeellä. Tunnettuja päiväperhosia, kuten haapa-, aurora- ja kangasperhosia, on lennellyt paikoin häkellyttäviä määriä. Myös pölyttäjähyönteisiä on ollut liikkeellä runsaasti.
Kukkivissa kanervikoissa kävi melkoinen surina, muttei koko maassa. Suomen ympäristökeskuksen alustavien seurantatietojen mukaan pölyttäjien määrät ovat kesän mittaan huolestuttavasti laskeneet. Samoin tietyt päiväperhoset ovat olleet lähes kateissa.
Ampiaisiakin on ollut vähän liikkeellä, ja yhteiskuntien kehitys on viikkoja jäljessä viime kesää. Kokonaistilanne hyönteisten osalta on siten melko ristiriitainen. Tämä on tosin tavallista luonnossa: toisten hyötyessä tietyistä sääoloista toisilla menee puolestaan kehnommin.
Varsinkin pölyttäjien määristä meidän pitää kuitenkin kantaa huolta, koska niiden pitkäaikainen kannankehitys on ollut laskusuuntainen.
Omakohtaista havaintoa ei korvaa mikään
Yleensä eliöiden tunnistamisessa tukeudutaan kirjoihin tai verkkoaineistoihin. Tällöin jää paljon oppimatta, sillä valokuva ei välttämättä paljasta oleellisia tuntomerkkejä, ja piirroskuvat voivat esittää asiat selvempinä kuin ne todellisuudessa ovat. Eliön koosta, rakenteista, elintavoista tai elinympäristöstä ei kuvien tai sanallisen kuvauksen perusteella saa aina todenmukaista kuvaa.
Hämähäkit ovat tästä hyvä esimerkki. Ne eivät ole kaikista helpoimpia määritettäviä, ja lajeja on Suomessa yli kuusi sataa. Omistautunut harrastaja pystyy määrittämään oikean heimon paljaalla silmällä, mutta yleensä mikroskopointi on välttämätöntä.
Valmistelin opetusmateriaalia hämähäkkien tunnistamiseksi. Kipuilin eräiden pienten tuntomerkkien kanssa, sillä en ollut koskaan nähnyt niitä omin silmin mikroskoopin alla. Kaappasin haavin kainaloon ja syöksyin maastoon. Tunnin heilumisen jälkeen palasin laboratorioon ja tutkin saaliin. Onnekseni löysin etsimiäni varpuhämähäkkejä ja pääsin tutkailemaan niiden raajojen karvoitusta. Iloni nousi ylimmilleen, kun kirjojen esittämät tuntomerkit näkyivät selvästi. Samalla opin, miltä oikea varpuhämähäkki näyttää ja missä niitä elää.
Bonuksena hämähäkin takaruumiissa köllötteli loispistiäisen toukka. Se imee ravintonsa vyötärön ohuen ihon läpi ja lopulta tappaa isäntänsä. Tulipahan sekin nähtyä. Biologiassa omakohtainen kokeminen on parasta pedagogiikkaa. Sitä ei voi tietoverkolla korvata.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.