Kesän ja alkusyksyn kohokohtia on kantarellien ilmestyminen metsään. Kantarellien metsästäjillä on omat perinteiset kantarellipaikkansa.
Yksi yhteinen tekijä kantarellipaikoilla yleensä on: runsaimmin tätä keltaista herkkua löytää taimivaiheen ohittaneiden koivuja lähistöltä. Kantarelli kasvaa koivun juuren soluvälitilassa ja muodostaa sienijuureksi kutsutun rakenteen.
Sienijuuressa koivu antaa kantarellille yhteyttämistuotteita ja kantarelli vastavuoroisesti puulle ravinteita.
Koivun ja kantarellin kaupankäynti on mielekästä molemmille osapuolille: kantarelli ei pysty yhteyttämään, mutta ottaa tehokkaasti ravinteita maasta. Koivu yhteyttää tehokkaasti, mutta sen paksut juuret eivät kykene ottamaan yhtä tehokkaasti maasta ravinteita kuin ohuet sienirihmat. Alkukesästä kasvi käyttää yhteyttämistuotteet omaan kasvuunsa, mutta sen jälkeen on sienijuuren vuoro.
Onnistuneen koivun ja kantarellin yhteiselon lopputuloksena voimme poimia korintäydeltä hehkuvia itiöemiä. Jos et ole vielä päässyt osalliseksi kuluvan kasvukauden runsaasta kantarellisadosta, suunnista vanhempaan kuusta ja koivua kasvavaan sekametsään. Korin kanssa.
Ampiaiset ovat sinnikkäitä otuksia
Ampiaiskesä ei ollut kummoinen. Silti se tarjosi tutkijalle mielenkiintoisia havaintoja ampiaisten elämästä.
Keväällä ampiaisten pesän rakentaminen on hidasta, sillä kuningatar vastaa siitä yksin. Vasta ensimmäisten työläisten kuoriuduttua kuningatar saa rakennusapua. Työläiset ovat ahkeria, ja ne korjaavat esimerkiksi lintujen rikkoman pesän nopeasti.
Silti ampiaisten sinnikkyys yllätti minutkin. Kävin eräänä heinäkuun lopun perjantaina hakemassa halkaisijaltaan toistakymmentä senttiä olevan räystäsampiaisen pesän kompostista. Pesän mukana lähti iso joukko työläisiä ja kuningatar. Maanantaina sain kompostin omistajalta uuden viestin: samalla paikalla oli uusi, noin pesäpallon kokoinen pesä. Pitkää päivää olivat työläiset tehneet viikonloppuna!
Pääsin hakemaan pesän vasta yhdentoista päivän ikäisenä. Yllätys oli jälleen suuri: jäljelle jääneet työläiset olivat munineet. Ampiaisilla vain kuningatar munii. Ei silti ole ennenkuulumatonta, että työläiset munivat kuningattaren kuoltua – ja joskus salaakin tämän eläessä.
Mutta itselle oli yllättävää munimisen laajuus: munia tai toukkia oli yli kolmesataa. Elokuun lopussa yllätyin jälleen: työläiset olivat tehneet samalle paikalle jo kolmannen pesän. Pesässä oli munia, toukkia ja koteloita yli sata. Koska työläiset eivät parittele, jälkeläiset olisivat kaikki olleet koiraita, jotka pistiäisillä syntyvät hedelmöittymättömistä munasoluista.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.