Luonnossa | Öiden pimetessä yöperhoset ja hyönteiset pyörivät ulkovalojen ympärillä, kunnes asettuvat aamun sarastaessa seinustalle lepäämään

Syksyn tullessa ja öiden pimetessä ja pidentyessä ulkovalaistus sekoittaa monien hyönteisten suunnistautumista. Varsinkin yöperhoset jäävät helposti pyörimään lamppujen ympärille, ja jos valot ovat päällä läpi yön, jatkuu pörrääminen aamuun asti.

Kun päivä viimein sarastaa, perhoset rauhoittuvat läheisille seinille lepäämään. Otukset saattavat käydä lepoon sileälle vaalealle seinälle, josta ne on helppo bongata.

Lämpimien syysöiden jälkeen ulkovalaisimien läheltä saattaa löytää kymmeniä uinuvia perhosia useista lajeista. Perhoset eivät helposti häiriinny, joten niitä voi huoletta tarkastella aivan likeltä.

Eräs hyvinkin yleinen seinillä uinuja on yksi maamme kookkaimmista perhosista, siniritariyökkönen. Muitakin hämmentävän koreita ja isokokoisia perhosia voi seiniltä löytää, vaikkei syksyn lajikirjo enää kesän veroinen olekaan. Perhosten lisäksi seinillä voi nähdä nukkumassa monia muitakin pimeässä lentäviä hyönteisiä, kuten vesiperhosia, harsokorentoja ja monenlaisia sääskiä.

Kannattaa kääntää katseet läpi yön palavien ulkovalojen läheisille seinille, niillä on esillä päivittäin vaihtuva elävä hyönteisnäyttely.

Lihansyöjäkasvit napsivat saaliikseen niveljalkaisia

Suomessa kasvaa lihansyöjäkasveja niin maalla kuin vesissäkin. Soilla tavataan muutamien senttien korkuisia kihokkeja, joista yleisin on pyöreälehtikihokki.

Kihokeilla lehdet toimivat pyydyksinä, tai oikeastaan lehtien tahmeat pisarapäiset karvat. Pienet hyönteiset ja muut niveljalkaiset tarttuvat tahmeaan limaan, ja kihokki kääntää karvat saaliinsa ympärille tukehduttaen ne. Sitten kasvi erittää saalista sulattavia entsyymejä käyttäen eläimen ravinnokseen.

Jäljelle jäävät vain ötökän kitiiniset osat, kuten siivet. Kihokit saavat saaliistaan etenkin typpeä, josta muuten on karuilla kasvupaikoilla pulaa.

Maalla eläviä lihansyöjäkasveja ovat myös melko harvalukuiset, mutta Pohjois-Suomessa yleisemmät yökönlehdet. Järvissä, joissa ja myös rannikkovesissä elää vapaasti kelluvia juurettomia vesiherneitä, jotka eivät nimestään huolimatta ole herneille mitään sukua. Ne napsivat saaliikseen pikkuruisia vesieliöitä, kuten vesikirppuja ja sääsken toukkia.

Yhdessä vesiherneen versossa voi olla satoja pyyntirakkuloita, jotka toimivat vesialipaineen avulla. Saalis joutuu silmänräpäyksessä rakkulaan, jossa olevat karvat erittävät saalista sulattavia entsyymejä.

Vaikka lihansyöjäkasvien nimi onkin hurja, ei retkeilijän tai uimarin tarvitse olla mitenkään huolissaan. Edes retkieväät eivät näitä ”petoja” kiinnosta.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut