Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Painetun Keskisuomalaisen jakelussa on tänään ongelmia, eivätkä kaikki tilaajamme valitettavasti saa lehteä ajoissa. Tämän vuoksi näköislehtemme on avattu vapaasti luettavaksi.

Luonnossa | Katajanmarja on herkkua monelle otukselle – lintujen mukana kataja siirtyy uusille kasvupaikoille

Kun miettii Suomen luonnonvaraisia marjakasveja, kataja ei ensimmäisenä tule mieleen. Oikeastaan kataja ei olekaan marjakasvi, sillä havupuihin kuuluvana katajalla on määritelmän mukaan kävyt.

Yleisesti puhutaan kuitenkin katajanmarjoista eikä mehevistä kävyistä. Kataja on hidaskasvuinen ja hitaasti kypsyvät marjatkin. Kukintavuotenaan marjat ovat vihreitä, seuraavana vuonna sinisiä ja vasta kolmantena vuonna mustia ja kypsiä.

Kypsänkään marjan siemen ei ole vielä valmis, vaan marjan sisällä siemen jatkaa kehittymistään noin vuoden sen jälkeen, kun marja on jo irronnut pensaasta. Vasta noin viisi vuotta hedelmöittymisen jälkeen on katajan siemen itämiskykyinen.

Katajanmarjat ovat monien lintujen ja pikkunisäkkäiden herkkua. Lintujen mukana kataja siirtyy kasvupaikalta toiselle ja katajan siementen itäminen vain nopeutuu linnun ruuansulatuskanavan läpikäytyään. Sen sijaan myyrät ja hiiret syövät marjan mehevien osien lisäksi katajan siemeniä – jopa lintujen ulosteista.

Pikkunisäkkäät viihtyvät katajan suojissa ja syövät myös kukintoja ja raakojakin marjoja. Siksi myyrät ja hiiret heikentävät katajan lisääntymistä siemenestä paikoin merkittävästi.

Ei silti huolta, kataja on maailman laajimmalle levinnyt paljassiemeninen kasvi ja kasvaa koko Suomen alueella yleisenä. Herkuttelijoille riittää marjoja – vihreitä, sinisiä ja mustia kaikkia yhtä aikaa syksyllä samassa pensaassa.

Ötököillä syksy jatkuu ainakin pari viikkoa

Näyttää siltä, että vuoden takainen pitkä ja säiden suhteen vaihteleva syksy toistuu tänäkin vuonna. Todellisia talvisia säitä ei näy vielä parin viikon päähän ulottuvissa ennusteissa.

Lämmin sää ja lumeton maasto helpottavat tietenkin tänne jääneiden lintujen ja nisäkkäiden ravinnonhankintaa. Valkoiseen talvipukuun vaihtavia metsäjäniksiä ja pikkupetoja lumeton maasto ei kuitenkaan ihastuta. Valkoinen eläin erottuu maisemasta turhan helposti etenkin päiväsaikaan.

Useimmat selkärangattomat ovat siirtyneet jo talvehtimaan maaperän ötököitä lukuun ottamatta. Maaperässä eletään ravinnon runsauden aikaa.

Tarkkaavainen luonnossa liikkuja havaitsee kuitenkin jotain liikettä myös ilmassa. Liikkeellä on vielä etenkin sääskiä. Talvi- ja sienisääsket jatkavat karkeloitaan niin pitkään, kun siedettäviä oloja vain riittää. Nämä kookkaimmillaan hyttysen kokoiset pitkäraajaiset sääsket lentelevät kevyesti, mutta hiukan kömpelösti kasvillisuuden joukossa tai lähellä maanpintaa. Onnekas tarkkailija saattaa tosin nähdä joskus kunnon parveilunkin.

Talvisääsket ovat todella karaistuneita, sillä niitä voi nähdä jopa leutoina talvipäivinä. Talvi- ja sienisääskien toukilla on parhaat ajat syksyisin. Talvisääskien toukat elävät lahoavassa kasviaineksessa, ja useimpien sienisääskien toukat syövät sieniä, joko itiöemiä tai sienirihmastoja.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.