Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Luonnossa | Oravien päivät kuluvat ravinnon hamstrauksessa myös kaupunkiympäristössä, vaikka apetta löytyisi talvella muutenkin

Taannoiseen etätyöpäivään toi rentouttavia taukoja kaupunkioravien säntäilyn seuraaminen. Parilla vikkelällä oravalla vaikutti olevan iso urakka ruokakätköjen tekemisessä.

Aamupäivällä kurret ryntäilivät posket pullollaan muutaman senttimetrin lumivaipan peittämällä nurmikolla ja kätkivät sinne tänne naapuruston ruokintapaikoilta tuomiaan makupaloja, pähkinöitä tai auringonkukan siemeniä. Jo iltapäivällä sama yksilö tai sen kaveri kävi tarkistamassa kätkön paikan ja sisällön tai jopa hotkaisemassa makupalat kurkusta alas.

Väliin tantereella oli kaksi oravaa samaan aikaan, toinen kätkemässä ruokaa, toinen seuraamassa, mihin kätkö tulee. Tässä touhussa näytti oravien päivä kuluvan. Posket pullollaan pihalle paikkaa kätkölle etsimään, nopeat kuopaisut, lastin tyhjennys ja lopuksi kaksin käpälin lumet kätkön päälle. Sitten vielä selkä suoraksi ja vilkaisu ympärille: mitkä ovat paikan koordinaatit ja eihän kukaan nähnyt.

Metsiemme oravilla ei mene hyvin, niiden kannat harventuvat huolestuttavasti. Yksi syy kehitykseen on epäilemättä voimaperäinen metsien rakennetta muuttava metsätalous.

Toisaalta kaupunkioravat ovat onnistuneet hyötymään ihmisistä. Ihmisten läheisyydessä on yleensä tarjolla ruokaa varmemmin kuin metsissä.

Ruuan kätkeminen talven varalle on ollut oravien elintärkeä strategia. Ilman ruokakätköjä oravia voisi kohdata vakava ruokapula varsinkin huonoina kuusen käpyvuosina.

Ruoan kätkemisstrategia on säilynyt myös kaupunkeihin sopeutuneilla oravilla, vaikka ihmisen tarjoamilla ruokinnoilla olisi jatkuva varma huolto.

Viherkasvin seitti kielii vihannespunkeista

Termisen talven alettua ovat luonnon selkärangattomat painuneet talvehtimaan kukin lajinomaiseen suojaiseen soppeensa. Kansalaisten huomio kiinnittyy nyt kesäaikaa tarkemmin sisätiloihin ja siellä vastaantuleviin ötököihin.

Eräs kyselyitä kirvoittanut ilmiö on viherkasveihin ilmestyvä hyvin hento ja harva seitti, jossa liikkuu silmillä hädin tuskin havaittavia pisteitä. Tavallisimmin seitin kutojina ovat kehrääjä- eli vihannespunkit, jotka voivat rasittaa kasviaan ankarastikin.

Sisätilojen suotuisissa oloissa nämä punkit saattavat lisääntyä hallitsemattomasti vapaina luonnollisista vihollisistaan ja peittää kasvit lopulta kauttaaltaan harsomaiseen seittiinsä. Harson suojassa punkit liikkuvat lehdeltä toiselle ja helposti myös lähellä oleviin toisiin kasveihin. Ravintonsa ne imevät kasvin lehtien ja varren pintasoluista.

Vihannespunkit voivat olla peräisin ulkoa, jos jotain huonekasvia on pidetty kesällä pihalla. Toisaalta ei ole aivan tavatonta, että punkit olisivat peräisin kaupasta ostetuista viherkasveista.

Vihannespunkeista eroon pääseminen vaatii pienoista sinnikkyyttä. Torjuntana voi käyttää kasvien säännöllistä suihkutusta vedellä tai laimealla mäntynesteliuoksella.

Tehokas luonnonmukainen torjuntakeino on käyttää petopunkkeja, jotka kyllä löytävät saaliinsa kasveista. Petopunkkeja voi ostaa alan verkkokaupoista.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.