Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Luonnossa | Marjoja ja siemeniä on luonnossa huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten – tutkija ennakoi hiljaista lintutalvea

Viime talvi oli yhtä marjalintujen voittokulkua. Räkättirastaita oli yli tuhannen yksilön parvia. Mustarastaita oli joka korttelissa. Tilhiä niin ikään isoina laumoina ja taviokuurniakin nähtiin pelottomina siellä täällä pihlajanmarjoilla sotkemassa.

Tämä talvi onkin oikeastaan täysin päinvastainen lintutilanteeltaan. Puiden marjominen ja siementäminen on ollut olematonta, eikä resursseja ole niiden osalta linnuille tarjolla.

Lintulaudoilla vierailevat vain vanhat tutut. Kiikarin ulkoiluttajan odotukset ovat siis nollissa, kun suuremmatkin vedet jäätyvät tuota pikaa.

Alkutalvelle osui kuitenkin huikea lintuelämys, kun Muuramesta pärähti viesti tunturipöllöstä. Olihan bakkanaalit pystyssä kun ”Hedwig” poseerasi pelottomasti lähietäisyydellä 22 vuoden tauon jälkeen Keski-Suomessa. Muutaman päivän päästä ukuli löytyi Jyväskylästä, mutta kunto ei enää kantanut ja lumipöllö toimitettiin hoitoon keräämään voimia. Ihmisen huolenpitokaan ei auttanut, vaan yksilö menehtyi lopulta.

Riittävän karismaattinen ja mystinen laji ja sen yksi ainoa yksilö riittää nostamaan lintuharrastajan nollatalven jopa elämykseksi. Kevättä odotellessa.

Kultasakaali tekee tuloaan Suomen luontoon

Poliisi lopetti keväällä Sodankylässä ketun jalkanaruun jääneen kultasakaalin. Lajin määritys varmistui vastikään Oulun ylipiston professori Jouni Aspin tutkimusryhmän DNA-määrityksissä, joista selviää myöhemmin myös se, mistä eläin on jolkotellut Suomen Lappiin.

Kultasakaaleista on muutama aiempi kuvahavainto Suomesta, mutta nyt lajinmääritys on varma. Lisääntyviä kultasakaaleja elää lähimmillään Baltiasta, eikä reilu tuhat kilometriä ei ole liikkuvalle koiraeläimelle matka eikä mikään.

Koska kultasakaali on hipsinyt Suomeen omin jaloin, se on tulokaslaji, jota saa metsästää vasta, kun sen kanta on kestävällä tasolla. Jos kultasakaali olisi tullut tänne ihmisen tuomana, se määriteltäisiin vieraslajiksi.

Kultasakaali on kooltaan ketun ja suden välissä, joten sen puolesta sille voisi löytyä sopiva ekolokero Suomen luonnosta. Ravinnon käytöltään se on kaikkiruokainen, kuten kettu ja supikoira.

Sodankylän yksilön mahasta löytyi kalan jäänteitä. Kalassa se ei kuitenkaan ole itse käynyt, vaan on napostellut pilkkijöiden ja talvikalastajien jäälle jättämää sivusaalista. Kultasakaalin on havaittu saalistavan myös supikoiria omalta reviiriltään.

Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että susireviirille kultasakaalin on turha yrittää omaa reviiriään perustaa, sillä sudet puolustavat omaa aluettaan tiukasti muilta koiraeläimiltä. Nykyiset kultasakaalihavainnot ovat luultavimmin peräisin omaa reviiriään etsivistä nuorista yksittäisistä kulkijoista.

Nähtäväksi jää milloin eri sukupuolta olevat kulkijat kohtaavat Suomen kamaralla ja tänne muodostuu ensimmäinen lisääntyvä pari.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.