Luonnossa-palstan pitkäaikainen lukija lähetti kuvan ja kysymyksen: Mikä hentoinen otus käppäili virkeänä omakotitalon ikkunoiden välissä tammikuisena päivänä? Hyönteisen tunnistamiseen riitti tällä kertaa pikainen vilkaisu – lasinpinnalta oli ikuistettu pihaharsokorento (Chrysopa carnea).
Lajin voisi kyllä sekoittaa eräisiin muihin harsokorentoihin, mutta pihaharsokorento on Manner-Suomen ainoa aikuisena talvehtiva laji. Pihaharsokorento on hyvin yleinen laji koko maassa, myös puutarhoissa ja puistoissa.
Kesäaikaan aikuinen siivellinen korento on kirkkaanvihreä, mutta talvisen paaston myötä väri vaihtuu kelmeän kellertäväksi tai punertavaksi. Monet yksilöt hakeutuvat talvehtimaan rakennuksiin, ja ikkunoiden raot ja välitilat ovat niille perin tyypillisiä talvehtimissuojia.
Kesällä harsokorentoja näkee lentelemässä kasvillisuuden joukossa, joskin lentotaidoiltaan ne ovat varsin vaatimattomia. Pihaharsokorennon toukilla on huomattavan pitkät pihtimäiset leuat, joiden avulla ne saalistavat tehokkaasti kasvien pinnoilla etenkin kirvoja. Lajin toukkia käytetäänkin kirvojen ja eräiden muiden tuotantokasveille haitallisten hyönteisten torjuntaan kasvihuoneissa. Puutarhoissakin harsokorennot vähentävät kirvojen määriä.
Maiseman verhoava sumu on vaikuttava ilmiö
Järven yllä leijailee sumua eli usvaa. Rinteet ja metsät katoavat näkyvistä. Mäen harjalla paistaa aurinko, mutta alavammat maat peittyvät sumuverhoon.
Sumu voi ilmiönä olla varsin vaikuttava. Alkuvuoden lämpimän ja vesisateisen jakson jälkeen saattoi nähdä useaan otteeseen sumuja ympäri Suomenniemen.
Esimerkiksi Päijänteeltä nousi hyvin nopeasti mystinen sumu, joka osui iltapäivän siniseen hetkeen, jolloin lämpötila alkoi laskea.
Sumuja esiintyy eri vuodenaikoina, eivätkä sumut talvellakaan ole poikkeuksellisia. Sumua alkaa muodostua, kun ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy pienenpieniksi pisaroiksi. Sumu on siis pieniä vesipisaroita, kuten pilvet.
Sumuja on nimetty niiden syntytavan mukaan haihtumissumuiksi, siirtymäsumuiksi, sekoitussumuiksi ja säteilysumuiksi. Haihtumissumussa lämmin vesi haihtuu kylmään ilmaan, siirtymäsumussa taas lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa kylmän ja märän alustan yli.
Sekoitussumussa kylmää ilmaa sekoittuu kosteaan ilmaan, esimerkiksi järvien yllä viileinä kesä- ja syysöinä. Säteilysumuksi puolestaan kutsutaan ilmiötä, jossa selkeällä ja heikkotuulisella säällä kosteus tiivistyy maanpinnan jäähtyessä lämpösäteilyn seurauksena.
Sumu on sumua, kun näkyvyyttä on alle kilometri. Kun näkyvyys on 1–10 kilometriä, ilmassa on utua. Auer puolestaan johtuu kuivista hiukkasista, jotka näkyvät ilmassa ruskeankellertävänä sameutena.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.