Suomen kielen sanat ”sauna” ja ”kelo” ovat kansainvälisiä. Ulkomaalainen maallikko tuskin kelo-sanaa tunnistaa, mutta metsätieteellisissä sarjoissa kelo on säännöllinen vieras.
Kelolla tarkoitetaan yleensä pystyyn kuollutta mäntyä. Mikä tahansa pökkelö ei kuitenkaan kelpaa keloksi. Suppeammin kelolla tarkoitetaan nimenomaan hitaasti kasvanutta ja kuollutta, iäkästä ja kaarnatonta puuta.
Aidon kelon tunnistaa hopeanharmaasta pinnasta ja sydänpuun suuresta osuudesta. Keloutumisen yksityiskohtia ei täysin tunnetta. On arveltu, että esimerkiksi metsäpalot voivat sopivasti kurmuuttaa mäntyä ja edistää keloutumista.
Kuolintavalla on merkitystä, sillä jotkut männyllä elävät lajit vaativat aitoa keloa kasvualustakseen. Toiset lajit ovat erikoistuneet maahan rojahtaneisiin keloihin.
Jyväskylän yliopistosta maisteriksi valmistunut Aleksi Nirhamo tekee nykyisin väitöskirjaa kelojen jäkälistä Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimuksissa on havaittu, että keloissa elää omalaatuinen jäkälälajistonsa verrattuna normaaleihin mäntypökkelöihin tai kaatuneisiin mäntyihin. Lisäksi keloissa elää enemmän uhanalaista lajistoa kuin muun tyyppisissä männyissä.
Niin ikään Jyväskylän yliopistosta valmistunut ja Itä-Suomessa väitöskirjaansa tekevä Mariina Günther tutkii vuorostaan kelojen kemiaa. Tutkimus saattaa paljastaa, mikä tekee kelosta kelon ja miksi jotkut jäkälät ovat niin lääpällään niitä kohtaan. Suomalaisesta kelotutkimuksesta lisätietoa: www.kelokko.fi
Lintukevät ei ota alkaakseen
Lintuharrastajat odottavat jo kieli pitkällä lintukevään alkua. Kiikarit ja kaukoputket on kaivettu esiin ja sääennusteita syynäillään lintujen toivossa.
Mutta maaliskuu on sisämaassa ehkä kaikkein vaikein kuukausi monelle aktiiviharrastajalle. Useimmiten Etelä-Suomessa on jo parvitolkulla muun muassa kiuruja, töyhtöhyyppiä ja kottaraisia, mutta täällä voi vain haikailla moisista havainnoista. Tosin tämän vuoden maaliskuun alkupuolella ei etelässäkään ole ollut vielä käytännössä yhtikäs mitään.
On kevät ”de jure”, mutta talvi ”de facto”. Kuun puoliväliin mennessä vain kaikkein sitkeimmät ja karskeimmat muuttolinnut olivat palanneet. Muutama maa- ja merikotka, harmaalokki ja laulujoutsen, siinäpä kevään tämänhetkinen lista. Suosittelenkin pilkkiretkiä lintusellaisten sijaan.
Alkukevään lintumuuttoa säätelee hyvin suurelta osin sää. Jos on talvista, kuten tänä vuonna tähän mennessä, ei tule saapujia, mutta annas olla, kun lämpötilat nousevat jonkin verran plussan puolelle, puhumattakaan, että olisi yön yli plusasteita ja lounaistuuli, niin johan on heti liikettä taivaalla. Sääennuste näyttää just siltä, että odottavan aika tulee vielä olemaan pitkä, mutta huhtikuu on jo ovella. Pilkkien killuttaminen saa jäädä. Silloin tapahtuu väkisinkin.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.