Maaliskuussa vietettiin vielä aivan täyttä talvea Keski-Suomessa. Kenelläkään ei käynyt vähäisessäkään määrin mielessä, että linnut olisivat jo aloittaneet pesinnän. Toki käpylinnut ovat klassinen esimerkki helmikuisista pesinnöistä, mutta tänä talvena ristinokat ovat olleet lähes kadoksissa. Aikaisin pesii myös muun muassa korppi: maaliskuussa aloittelee ja poikaset vapun perään liikkeellä.
Todellinen yllätys pläjähti kuitenkin Jyväskylästä. Lintuharrastajat havaitsivat lehtopöllön poikasen kerjuuääntä pöllönkuuntelukierroksellaan maaliskuun puolivälissä.
Sen verran käsittämättömältä havainto kuulosti, että oli arvelua, lieneekö kyseessä kuitenkin koiraalta ruokaa kerjäävä naaras maastopoikasen sijaan.
Havainto laittoi kuitenkin pöllörengastajan liikkeelle asian varmistamiseksi. Kuten olettaa saattoi, pöllönpönttö oli tyhjä, mutta ei kuitenkaan niin, että se olisi ollut sitä koko talven. Kaikki poikaset olivat vain jo siirtyneet puiden oksille ulkoilmaelämään.
Asiantuntija-arvion mukaan muninnan on pitänyt alkaa viimeistään tammikuun puolivälissä. Siis täysin keskellä lumisinta pakkastalvea.
Ihmetystä riittää, että vastakuoriutuneet, heiveröiset pöllönpenskat selviävät ja voivat ilmeisen hyvin Keski-Suomen talvessa.
Turkiskuoriaisia alivuokralaisina
Turkiskuoriaisista kysellään alan asiantuntijoilta ympäri vuoden, myös kylmimpinä ja pimeimpinä talvikuukausina. Kuoriaissuvun lajeista moni elää ihmisen seuralaisena.
Pilkkuturkiskuoriainen (Attagenus pellio) kuuluu maamme luonnonvaraiseen lajistoon ja eksyy asuntoihin usein kesäaikaan aikuisten kuoriaisten etsiessä uusia ravintokohteita. Vyöturkiskuoriainen (A. woodroffei) elää Suomessa ainoastaan rakennuksissa, mutta niiden siivelliset aikuiset leviävät helposti asunnoista toisiin käytäviä ja ilmanvaihtokanavia pitkin.
Eniten havaintoja tulee nykyisin ruskoturkiskuoriaisesta (A. smirnovii), joka on lähtöisin Afrikasta ja oli vielä pari vuosikymmentä sitten Suomessa harvinaisuus.
Aikuiset turkiskuoriaiset on helppo erottaa lajilleen: pilkkuturkiskuoriaisella on kaksi pientä vaaleaa pilkkua peitinsiivissä, vyöturkiskuoriaisella aaltoileva keltainen poikkijuova, kun taas ruskoturkiskuoriaisen peitinsiivet ovat yksiväriset. Perusväri vaihtelee kaikilla ruskean eri sävyistä lähes mustaan.
Toukat ovat lajeilla hyvin samannäköisiä, karvaisia ja selvästi jaokkeisia, ja niillä on suippenevassa peräpäässä pitkä karvatupsu. Toukat ovatkin juuri niitä, jotka monesti aiheuttavat harmia asunnoissa syömällä reikiä luonnonkuituisiin tekstiileihin. Ravinnoksi niille kelpaa myös moni muu eloperäinen materiaali leivänmuruista tavalliseen pölyyn.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.