Miksi wc-istuin on valkoinen ja missä maassa kyykitään – lue pöntöllinen faktoja

Vedettävä vessa on suurimmalle osalle maailman asukkaista luksustuote, jonka istuimelle ei ole pääsyä. Suomalaisilla se on mielessä lähinnä siivouspäivänä. Wc-pyttyjä valmistetaan edelleen myös Suomessa.

Vesivessat alkoivat yleistyä Suomessa 1900-luvun alussa. Vuonna 1902 vain kolmessatoissa helsinkiläistalossa oli wc-pönttö. Kahdeksan vuotta myöhemmin pyttyjä oli jo lähes 10 000 asunnossa. Kaikilla ei toki ollut omaa vessaa, vaan talojen porraskäytäviin rakennettiin yhteisiä käymälöitä.

Maailmalla vanhin tiedossa oleva vedettävä vessa oli Knossoksen palatsissa Kreetan saarella 1700 eaa. Kuningas Minoksen kodissa oli vesisäiliöllinen pönttö, jossa oli puinen istuin. Valitettavasti tekniikka katosi tai unohdettiin, ja vedettävät vessat putkahtivat esiin uudelleen vasta tuhansien vuosien päästä. Vedettävä vessa on edelleen suurimmalle osalle maailman asukkaista luksustuote, jonka istuimelle ei ole pääsyä.

Aasiassa kyykitään, Euroopassa istutaan

Pytyt eivät ole kaikkialla maailmassa samanlaisia. Vessanpöntön design, materiaali ja mekaniikka heijastavat usein maan tai alueen kehitystä. Suurimmassa osassa Aasian maita pytyt ovat kyykittäviä versioita. Thaimaassa kyykkypönttö kohoaa noin puoli metriä maasta ja sen molemmilla puolilla on posliiniset jalkasijat. Intiassa kyykitään suoraan maan tasolla olevaan reikään.

Vessapaperin käytössä on eroja eri puolilla maailmaa. Thaimaalaiset käyttävät paperia, mutta eivät heitä sitä huuhteluveden mukaan. Kiinan julkisissa vessoissa vessan valvojalle maksetaan paketillisesta nenäliinoja, joita muualla maailmassa käytettäisiin nuhan iskiessä.

Vessa-sanan käyttöä vältellään Pohjois-Amerikassa, jossa sitä kutsutaan mieluummin kylpy- tai pesuhuoneeksi. Terminologia liittyy luultavasti siihen, että Pohjois-Amerikassa on totuttu sijoittamaan pönttö samaan huoneeseen kuin kylpyamme tai suihku. Monissa muissa maanosissa vessanpytylle on omistettu oma pikku huoneensa. Pohjois-Amerikassa on myös keksitty monenlaisia uusia wc-innovaatioita, joista yksi on naisille suunniteltu pisuaari nimeltä L'urinette. Tämä kummajainen sijaitsee Kanadan Montrealissa Whiskey Café -ravintolassa.

Vessanpöntöt ovat inspiroineet taiteilijoita New Yorkin Guggenheim-museossa on ollut näytillä umpikultainen 18?karaatin pönttö, joka oli esillä olonsa ajan museovierailijoiden vapaassa käytössä. Kultainen wc-istuin on italialaisen kuvanveistäjän Maurizio Cattelanin teos nimeltä America. Museo tarjosi Cattelanin teosta presidentti Donald Trumpille lainaan viime vuonna, mutta valkoinen talo ei innostunut tarjouksesta. Valkoinen talo oli pyytänyt museolta lainaan Vincent van Goghin maalausta, josta Guggenheim joutui kieltäytymään ja tarjosi vastineeksi näyttelystä poistunutta pönttöä.

Elämää pytyn kanssa

Pönttöön ei saa heittää mitään muuta kuin tarpeita ja vessapaperia. Vanutyynyt ja talouspaperit eivät kuulu vessanpönttöön, vaan roskikseen. Ei-listalla ovat myös multa, hiekka, lääkkeet ja emäksiset pesuaineet. Pöntön kautta viemäriin päätyvät väärät aineet aiheuttavat ongelmia. Esimerkiksi ruuantähteitä tai kokkausrasvoja ei sovi laittaa vessanpönttöön, koska ne houkuttelevat viemäreihin rottia. Rotat syövät kiinteää biojätettä ja pääsevät lisääntymään tyhjissä viemäriputkissa, jos ravintoa on saatavilla.

Normaali wc-istuin kuluttaa kuusi litraa vettä yhdellä huuhtelulla. Kaksoisnupillisissa istuimissa veden kulutus on isolla tarpeella neljä litraa ja pienellä tarpeella noin kaksi litraa. Kulutusmäärät riippuvat myös pytystä ja sen säädöistä. Pieni huuhtelu säästää vettä, mutta voi aiheuttaa tukoksia eikä ole välttämättä yhtä hygieeninen kuin iso, jos pönttö ei pääse kunnolla puhdistumaan.

Vessaharjan muodolla on merkitystä puhdistuksen lopputulokseen Toiset ovat parempia pöntön yläreunan harjaamisessa, toiset taas altaan pohjan puhdistuksessa. Wc-istuimen kannen ja istuinrenkaan voi välillä pestä suihkun alla, jos ne on helppo irrottaa ja laittaa takaisin paikoilleen.

Vessaa siivotessa kannattaa muistaa pyyhkiä pöntön huuhtelunuppi, joka kerää bakteereita ihmisten käsistä. Myös wc-istuimen jalkaosa sekä lattia ja seinät istuimen ympäriltä kannattaa putsata mahdollisten roiskeiden korkeudelta. Vessanpesuun käytettävä rätti on hyvä olla aina tietyn värinen, jotta se ei sekoitu muuhun siivoukseen käytettävien rättien kanssa.

Suomessa valmistuu tuhat wc-istuinta päivässä

Suomessa on yksi posliinisia vessanpyttyjä valmistava tehdas, joka sijaitsee Tammisaaressa. Sen juuret johtavat Helsinkiin, jossa Arabia aloitti pönttöjen valmistuksen 1870-luvulla. Tehdas siirrettiin Tammisaareen noin 50 vuotta sitten. Myöhemmin tehtaan nimi muuttui Idoksi, ja nykyään sen omistaa sveitsiläinen yritys Geberit.

Pytyn valmistus kestää kolme päivää. Istuin valmistetaan massasta, joka sisältää savea, kaoliinia, maasälpää ja kvartsihiekkaa. Massa valetaan muotteihin robottityövoimalla. Valamisen jälkeen ruskeanharmaan pöntön annetaan kuivua 15 tuntia, jonka aikana posliinimassa vankistuu.

Valkoisen värinsä vessanpytty saa lasituksessa. Valkoinen lasite ruiskutetaan pöntön pinnalle, minkä jälkeen pytyt siirretään poltettaviksi pitkiin ja kuumiin uuneihin. Uunin lämpötila on korkeimmillaan yli 1 200 astetta. Kun lasite kuumentuu, wc-istuimelle syntyy kiiltävä pinta.

Suomessa tehdään vain valkoisia pönttöjä, koska muille väreille ei riitä kysyntää. Värikkäiden saniteettiposliinien aikakausi oli 1970-80-luvuilla, jolloin Tammisaaressa valmistettiin esimerkiksi mintunvihreää, sinapinkeltaista ja vispipuuronpunaista posliinia.

Tehtaalla pitkään työskennelleen Juhani Ikosen mukaan värillisillä pöntöillä haluttiin osoittaa varallisuutta. Nykyään pönttöön saa väriä lähinnä istuimen kannen avulla.

Tehtaan tuotantojohtajan Leif Öhmanin mukaan pyttyjen valmistuksessa ei lähitulevaisuudessa nähdä suuria muutoksia.

– Ensimmäinen askel on luultavasti se, että siirrytään entistä enemmän seinään kiinnitettäviin wc-kulhoihin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .