Onnellinen kansa syö salmiakkia – mistä mustan makeisen suosio juuri Suomessa johtuu?

Voisiko Suomen kansallismakeiseksikin julistettu salmiakki olla syypää siihen, että Suomi on YK:n raportin perusteella maailman onnellisin maa? Tätä ajatusta pyörittelee yhdysvaltalainen toimittaja Mark Binelli laajassa artikkelissaan The New York Time Magazine -lehdessä lokakuun lopulla.

Binelli tutki salmiakin maailmaa muun muassa Helsingissä ja makeisvalmistaja Fazerin tehtaalla Lappeenrannassa. Monien maisteluiden ja haastattelujen päätteeksi hän pohtii tähän tyyliin:

– Ehkä ei ole niin hullua ajatella, että kansallinen onnellisuus olisi yhteydessä tähän kansan suosimaan makeiseen. Mitä muuta karamellit loppujen lopuksi ovat kuin nostalgiaan, lapsuusmuistoihin ja kansalliseen identiteettiin käärittyjä onnellisuuden ja kulttuuristen erityispiirteiden symboleja?

Binelli päätyy lopputulemaan: mitä suolaisempi lakritsi, sen onnellisempi maa. Tähän viittaa hänen mukaansa myös se, että YK:n onnellisuusraportissa myös muut salmiakkimaat eli Norja, Tanska, Islanti ja Ruotsi ovat listan kärkikymmenikössä.

– Korrelaatio ei tarkoita syy-seurausyhteyttä, mutta täytyyhän tässä olla yhteys, eikö vaan?

Tämänviikkoinen itsenäisyyspäivä on mitä mainioin päivä juhlistaa suomalaista salmiakkia myös siitä syystä, että ainakin yhdellä mittarilla mitattuna Suomi-salmiakki täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Makeisvalmistaja Fazer toi ensimmäisen salmiakkinsa, Anisan, markkinoille vuonna 1938. Se oli salmiakki, joka oli nimensä mukaisesti maustettu anisöljyllä.

Ihka ensimmäinen tehdasvalmisteinen salmiakki se ei kuitenkaan ollut. Toimittaja, tietokirjailija Jukka Annala kirjoittaa Salmiakki-kirjassaan, että tiettävästi ensimmäiseksi ehti jyväskyläläinen SOK:n makeistehdas (Panda) vuonna 1930. Sen salmiakkituote ei ollut Anisan tavoin pastilli vaan pehmeä, pätkitty salmiakkilakritsi.

Lääkkeenä suomalaisella salmiakilla on huomattavasti pidempi perinne, sillä sitä on käytetty yskänlääkkeen osana jo 1700-luvun lopulta alkaen. Apteekeissa on valmistettu myös salmiakkipastilleja ja myyty salmiakkijauhetta.

Salmiakki on itse asiassa lakritsia, johon on lisätty ammoniumkloridia. Ja se on nimenomaan syypää salmiakin pistävän suolaiseen makuun. Sitä ei tiedetä, kuka ensimmäisenä keksi laittaa ammoniumkloridia lakritsin joukkoon.

Nykyisin salmiakkia syödään lähinnä Pohjoismaissa sekä Pohjois-Saksassa ja Hollannissa. Monet ulkomaalaiset tuntevat parhaiten ruotsalaisen salmiakin, sillä sitä myydään Ikeassa ympäri maailmaa.

Miksi salmiakista tuli niin suomalainen makeinen ja ilmiö?

– Jokin asia Suomessa on sysännyt kehityskulun sellaiseksi, että salmiakin makuun on tutustuttu ja sitten tykästytty. Siitä, mikä se asia on, ei ole tietoa, sanoo tietokirjailija ja Turun yliopiston elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia.

Nykysuosiota selittää ennen muuta tottumus. Suurin osa suomalaisista tutustuu salmiakkiin jo lapsena ja tottuu sen makuun vähitellen. Tutkimusten mukaan makumieltymykset muotoutuvat suurelta osin lapsuudessa. Vanhempana uusiin makuihin tottuminen ja mieltyminen on usein vaikeaa.

Monissa maissa salmiakin makua ei voida sietää. Ensimmäinen maistelukokemus voi olla jopa pelottava, sillä salmiakin maku on niin outo.

– Ensin pelmahtaa nenäonteloon ammoniakin tuoksu ja sitten suuhun suolainen aistimus. Mutta salmiakki on myös makeaa, ja suolaisen ja makean yhdistelmä on juuri se, joka kiehtoo niin monia, Hopia selvittää.

Suomalaiset maistattavat mielellään salmiakkia ulkomaalaisille siinä missä mämmiäkin.

– Erikoisilla tuotteilla halutaan hätkähdyttää, mutta tuoda myös esille asioita, jotka erottavat meidät muista, Hopia näkee.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .