Onni onnettomuudessa - sananmukaisesti

”Tämä on ensimmäinen työ, joka antaa minulle muutakin kuin palkan”, Kauko Koponen sanoo.

Onni onnettomuudessa, toteaa petäjävetinen Kauko Koponen matkastaan, joka alkoi tapaturmasta vuonna 2011 ja päätyi uuteen työpaikkaan viime elokuussa.

Koponen, 50, on alkuperäiseltä koulutukseltaan maanrakennuskoneenkuljettaja. Työuraan on mahtunut töitä muun muassa puualalla. Onnettomuus sattui kotona.

– Putosin nukkumaparvelta ja loukkaannuin pahasti. Kuusi kylkiluuta ja solisluu meni poikki, toisesta korvasta meni kuulo, osa kasvoista halvaantui ja sain aivovamman, hän kertaa viiden vuoden takaista tapahtumaa.

Hän jäi ensin vuoden mittaiselle sairauslomalle ja siitä edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta kuitenkin niin, että hänellä todettiin olevan mahdollisuus palata työelämään.

– Puolen vuoden kuluttua kävin työterveyslääkärin puheilla ja totesimme yhdessä, ettei minusta ole vielä eläkeukoksi. Motivaatio töiden tekemiseen oli kova.

Alusta asti oli selvää, ettei fyysisiin töihin ollut paluuta. Myös päänvamma aiheutti omat hankaluutensa.

Ensimmäinen askel uuteen ammattiin oli uravalmentajan vastaanotto. Siellä kartoitettiin Koposen vahvuuksia ja rajoitteita.

– Siellä jutellessa tuli esiin muun muassa meidän perheen toimiminen tukiperheenä: olen siis ollut paljon tekemisissä nuorten kanssa.

Koposen omat lapset olivat tapaturmahetkellä 19-, 15- ja 13-vuotiaita ja perheessä oli 5-vuotias sijaislapsi.

Uravalmentajan kartoituksen jälkeen Koponen aloitti puolen vuoden mittaisen työkokeilun. Sen hän suoritti Keuruun Navikan toimintakeskuksessa. Aluksi neljä tuntia päivässä ja siitä pikku hiljaa työpäivää pidentäen. Navikassa hän oli ensimmäistä kertaa tekemisissä muun muassa kehitysvammaisten nuorten kanssa.

Työkokeilun aikana syntyi päätös uuteen ammattiin kouluttautumisesta. Koponen aloitti kaksi vuotta kestävät nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan opinnot Jämsän ammattiopistossa syksyllä 2014.

– Hyvin suoritin, vaikka alku oli tahmeaa. Esimerkiksi tietokoneen käyttö oli minulle uutta, enkä toisaalta saanut hyväksi luetuiksi mitään aikaisempia koulutuksia.

Koponen valmistui viime kesänä. Hän ehti etsiä töitä pari kuukautta, kunnes tärppäsi. Hän aloitti vammaisavustajana Bovalius-ammattiopiston Jämsän toimipisteessä elokuussa. Työnantajana on Jämsän vammaispalvelu.

– Kaikki aina sanovat, että töitä on vaikea saada. Olin tosi yllättynyt, että sain työpaikan niin nopeasti.

Uusi työ on haasteellista, mutta palkitsevaa.

– Parasta on työ näiden poikien kanssa. He ovat niin avoimia ja rehellisiä.

– Tämä on ensimmäinen työ, joka antaa minulle muutakin kuin palkan. Työ on sosiaalisempaa, ja olen saanut uutta kipinää elämään. Voin auttaa poikia eteenpäin elämässään, mutta saan myös itse valtavasti iloa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.