Opiskelija sai uuden mummolan

Tyyne Jaatinen on yllättynyt, kun Katariina Sarjan, vapaaehtoisystävän, mukana kotiin tuppautuvat myös kuvaaja ja toimittaja.

– Voi, enhän minä muistanut. En nyt ole yhtään tälläytynyt, näissä kotivaatteissa vaan...

Katariina Sarja, 23, käy Tyyne Jaatisen, 86, kotona kerran viikossa. Useimmiten Sarja lukee kirjoja tai sanomalehtiä, sillä Jaatinen näe enää itse lukea.

– Jos on hyvä keli ulkona, niin kuin nyt, ulkoilemme.

Ensimmäisen kerran naiset tapasivat noin vuosi sitten SPR:n ystävävälityksen kautta. Sarjaa ensitapaaminen jännitti, Jaatista ei.

– Olen nähnyt elämässäni jo niin monenlaista.

Katariina Sarja opiskelee Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta. Oulusta Jyväskylään muuttanut opiskelija halusi vapaaehtoiseksi ystäväksi ikäihmiselle.

– Tämä on vähän kuin Jyväskylän mummola. Jäin kaipaamaan vanhempien ihmisten seuraa, sillä omat iäkkäät sukulaiseni asuvat Oulussa.

– Tyynen kanssa jutellessa olen saanut perspektiiviä. Kun tuntee ihmisen, jolla on elämänkokemusta, omat vaikeatkaan asiat eivät tunnu niin kokonaisvaltaisilta. Tapaamisistamme olen saanut elämääni rauhaa. Täällä käynti on hengähdyshetki muun opiskeluelämän keskellä, Sarja analysoi.

Jaatinen on kertonut ystävälleen muun muassa lapsuudestaan, sota-ajasta ja kahdesta evakkomatkastaan kotoaan Sortavalasta. Elämäntyönsä hän teki sairaanhoitajana. Vaikka hänellä ei ole omia lapsia, sukulaisten kautta hän on saanut tuntumaa nuorten elämään. Sukulaiseltaan hän saa apua kodinhoito- ja kauppa-asioissa.

Tyyne Jaatinen on osallistunut myös SPR:n leireille, joten hän tiesi ystävätoiminnasta.

Kuvaaja näpsii vielä kuvia, johon Jaatinen kommentoi:

– Lopeta jo. Itsellesikö sä niitä keräät?

Sitten ystävykset saavat jäädä kahdestaan, jatkamaan Margaret Cravenin romaania Kuulin pöllön kutsuvan:

”...Markia vaivasi usein hyödyttömyyden tunne ja hänellä oli koko ajan yksinäinen olo....” Sarja lukee. Jaatinen kuuntelee.