Raha-asioissa voi varautua eroonkin – perheen taloudenhoidossa erilliset tilit kasvattavat suosiotaan

Rahasta kiistellään kotitöiden jälkeen eniten parisuhteissa. Avioerossa valtaosa pareista hoitaa osituksen sopimalla.

Kuka maksaa ruoat, kuka lyhentää autolainaa? Ovatko rahat yhteisiä, omia vai jotakin siltä väliltä? Miten yhteinen omaisuus jaetaan, jos suhde päättyykin?

Kysyimme asiantuntijoilta, miten raha-asiat hoidetaan suhteessa ja suhteen päättyessä fiksusti.

Pohja avoimelle keskustelulle rahasta luodaan jo suhteen alussa, sanoo paripsykoterapeutti Anniina Kerman Psykoterapiakeskus Vastaamosta. Silloin voi jutella siitä, miten rahaa on kumppanin lapsuudessa käytetty ja mitä raha pariskunnalle merkitsee.

– Kannattaa pyrkiä kiinnostumaan siitä, miksi toinen käyttää rahaa niin kuin käyttää, Kerman neuvoo.

Rahasta keskustelemisen voi aloittaa budjetoimalla yhdessä. Toimivassa suhteessa rahasta puhumisen ei pitäisi herättää suuria tunteita.

Muutenkin Kerman suosittelee avointa keskustelua rahasta koko parisuhteen ajan. Silloin menot ja tulot ovat ennakoitavissa ja molemmat tietävät, minne raha menee.

– Meillä on usein turhan luottavainen ajatus, että asiat sujuvat, kun niistä ei puhu. Näin ei usein ole.

Kermanin mukaan avioerossa tilanne on vaarallinen, jos vain toinen on hoitanut raha-asiat, sillä silloin syntyy usein epäilyjä, että rahoja on käytetty väärin.

Raha on muutenkin yksi parisuhteiden yleisimpiä riidanaiheita. Sen kautta voi riidellä myös ihan muista asioista.

– Silloin on hyvä kysyä toiselta, mistä me oikeasti riitelemme.

Kermanin mukaan rahariitojen taustalla on usein epätasa-arvon kokemuksia tai tunnetta siitä, ettei itseä huomioida. Vähemmän tienaava voi esimerkiksi pitää epäreiluna sitä, että yhteiseen elämään menee itseltä suhteessa enemmän rahaa kuin kumppanilta.

Toisaalta parisuhteissa hiertävät isot tai henkilökohtaiseksi katsotut kulut, kertoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar.

 

Omaisuuden pitäminen osittain erillään näyttäisi kasvattavan suosiotaan parisuhteissa. Tällöin pariskunnilla on yhteisiä menoja varten yhteinen tili, johon molemmat siirtävät tarvittaessa tai säännöllisesti saman tai eri summan. Lisäksi molemmilla on omaa käyttöä varten tili, jolle palkka tai eläke maksetaan.

Tärkeintä joka tapauksessa on, että ratkaisu tuntuu oikeudenmukaiselta molemmille. Takuusäätiön Pantzarin mukaan olisi reilua, että yhteiselle tilille menevät rahat ovat suhteessa tuloihin: enemmän tienaava myös maksaa kuluista enemmän.

Eron yhteydessä aiempi taloudenhoito voi kummitella usealla eri tavalla. Jos esimerkiksi yksi on hoitanut lainojen, vuokran ja muiden laskujen maksun ja toinen ruokaostokset ja muut juoksevat asiat, edessä voi olla hankaluuksia. Laskuista kun jää muita kuluja helpommin myös tietoa siitä, mihin rahaa on käytetty.

– Jos laina on yhteinen ja sillä on hankittu esimerkiksi yhteinen koti yhtä suurin omistusosuuksin, olisi selkeintä, että molemmat lyhentäisivät lainaa yhtä paljon, yksikönpäällikkö Sampo Muotka OP-Lakiasioista toteaa.

Suurten hankintojen kohdalla Muotka suosittaa miettimään, kenen nimiin iso hankinta laitetaan. Omilla rahoilla hankittu auto tai asunto kannattaa myös laittaa omiin nimiin.

– Tämä selkeyttää asioita, jos avo- tai avioliitto päättyy eroon.

 

Naimisissa olevalla pariskunnalla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Erotilanteessa se tarkoittaa, että puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus jaetaan puoliksi. Avio-oikeuden voi estää avioehdolla, jollaisen tekee noin joka kolmas pariskunta.

Syitä avioehdon teettämiseen on monia. Muotkan mukaan nuoret haluavat selkeyttä ja varmuutta, että mahdollisessa avioerossa omaisuus pysyy omissa näpeissä. Avioehdolla voidaan myös varmistaa pitkään suvussa olleen omaisuuden pysyminen suvussa. Lisäksi yrittäjät haluavat varmistaa, että yritys pysyy itsellä.

Joskus myös jommankumman vanhemmat hankkivat avioehdon lapselle häälahjaksi, kertoo asianajaja ja varatuomari Hilkka Salmenkylä.

Avioehdon mallipohjia voi saada netistä jopa ilmaiseksi. Silloin ainoa lasku tulee maistraatilta, missä avioehto täytyy rekisteröidä.

Yleensä avioehdon tekoon käytetään kuitenkin apuna lakimiestä. Muotka arvioi, että tuolloin avioehto maksaa keskimäärin noin 100–300 euroa.

– Mitä enemmän sisältöä suunnitellaan ja mitä monimutkaisempia asioita avioehtoon halutaan ottaa mukaan, sitä enemmän kasvaa hintakin.

Ennen lakimiehen pakeille menoa on hyvä miettiä, halutaanko avioehdolla jättää avio-oikeuden ulkopuolelle kaikki omaisuus vai osa siitä, ja lisäksi, onko avioehto voimassa vain avioerossa vai myös puolison kuollessa.

– Tämä on tärkeä ymmärtää esimerkiksi silloin, kun kyseessä on uusioperhe ja halutaan miettiä myös perimysasioita, Muotka mainitsee.

Avioero ilman avioehtoa ei aina tarkoita omaisuuden jakoa puoliksi, sillä ositusta voidaan myös sovitella.

– Tarkoitus on, ettei toisen kustannuksella saa perusteetonta etua. Jos toisella on miljoonaomaisuus ja toisella ei mitään, ja pari on naimisissa vuoden, ei ole kohtuullista, että toinen saa puoli miljoonaa, asianajaja, varatuomari Hilkka Salmenkylä sanoo.

Tilannetta hän kuvailee kuitenkin poikkeukseksi, jossa käytetään kokonaisharkintaa.

Toisaalta pitkän avioliiton jälkeen omaisuutta voidaan sovitella myös, vaikka pariskunnalla olisi avioehto.

– Silloin voi olla, että miljoonaomaisuudesta saa sata tonnia, jolla saa kohtalaisen asunnon. Lähtökohtaisesti avioehto kuitenkin pelaa.

Avioehdolla voi olla myös veroseuraamuksia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .