Suomalaisten makuhermoon kolahtavat nyt uudet omenamaut

Myyntiykkösellä riittää niskaan hengittäjiä.

Siinä missä kuluttajan ruokalautasen sisältö kansainvälistyy muutoinkin, niin myös omenien kohdalla kotimaiset lajikkeet ovat joutuneet tekemään tilaa kylkeen kiilaaville ulkomaantuliaisille.

Ratkaiseva käänne on tapahtunut aivan viime vuosina, kertoo erityisasiantuntija Tuija Tanska Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto ry:stä.

Taustalla on se, että kaupallinen viljely keskittyy tätä nykyä suurimmaksi osaksi Ahvenanmaalle, missä Keski-Euroopassa jalostetut lajikkeet alkavat jo pärjätä. Laajentunut tarjonta on sitten iskenyt suomalaiseen makuhermoon ja vienyt asemia omilta lajikkeiltamme.

Omenien entistä mehevämpi kirjo sahaa nyt esimerkiksi suomalaiskuluttajien suosiman talvilajike Lobon oksaa vuosi vuodelta.

– Se oli ennen selkeästi tärkein lajike ja on edelleen ykkönen, mutta hyvissä asemissa tulevat nyt esimerkiksi ruotsalainen Aroma ja Ahvenanmaalla viljeltävät Rubinola ja Santana. Kun omenantuotanto on koko ajan kasvanut, nämä uudet lajikkeet ovat saaneet jalansijaa enemmän.

Etninen alkuperä vaikuttaa makumieltymyksiin. Se, mikä on eteläeurooppalaiselle hapan, ei ehkä tunnu suomalaisen makuun happamalta.

Tiedetään, että esimerkiksi aasialaista alkuperää olevat kanadalaiset pitävät makeammista omenoista kuin ne, joilla on eurooppalaiset juuret.

Tuija Tanska sanoo, että suomalaisilla on aiemmin ollut niin sanottu itäinen makumieltymys.

– Perinteisesti olemme syöneet happamampia omenoita kuin mitä Keski-Euroopassa menisi kaupaksi.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi kuluttajan ikä voi vaikuttaa mieltymyksiin. Vanhemman polven omenansyöjät saattavat edelleen kiittää popsiessaan esimerkiksi kotipihan Valkeaa kuulasta tai Antonovkaa, jotka ovat vanhoja lajikkeitamme ja maultaan melko happamia.

– Kaupallisessa viljelyssä tämä puoli on kuitenkin jäänyt pois.

Makeaa omenaa kaipaava saattaa hyvinkin ihastua esimerkiksi Aromaan.

– Se on makea – ei-happoinen – ja kuitenkin rapsakka lajike, joka maistuu suomalaisillekin, Tanska kehuu.

Nyt kun ensimmäiset omenat ovat saatavilla, asiantuntija neuvoo maistamaan esimerkiksi Pirjaa.

– Määrät eivät ole kovin suuria. Jos Pirjaa sattuu löytämään, niin se on yksi suosittu lajike.

Helsingin toreille kesäomenat tulivat kuun vaihteessa. Pikkuhiljaa kun määrät lisääntyvät, niin omenat leviävät laajemmalle ja marketteihin.

Sää vaikuttaa niin omenan kokoon, makuun kuin väriinkin. Viime kesä oli sateinen, pilvinen ja viileä, ja niinpä punainen väri jäi vaisuksi. Kuluneen kesän paahteet ovat puolestaan vieneet kesäomenilta kokoa ja rapsakkuutta.

Kauniin värin kehittääkseen omenan pitäisi kasvaa olosuhteissa, joissa päivä- ja yölämpötila eroavat selkeästi toisistaan ja omenat saavat valoa.

– Ei siis riitä, että on pelkästään lämmintä, Tanska opastaa.

Kotitarveviljelijä saattaa joskus ihmetellä, missä on Punakanelin punainen väri. Syytä voi lähteä hakemaan silloin esimerkiksi siitä, että puuta ei ole leikattu ja omenat kypsyvät oksien alla suojassa valolta.

Juuri väriyhdisteet ovat terveysvaikutteisia – ja siksi punaposkinen omena on tavoiteltava.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .