Autobongailijan paratiisissa on jalankulkijan pistettävä juoksuksi

Kävin lomalla Arabiemiraateissa. Liikuin siellä pääosin bussilla, taksilla ja kävellen, vaikka näistä jälkimmäiseen maa on kaikkea muuta kuin sopiva. Liikennettä ei kerta kaikkiaan ole rakennettu jalankulkijoille. Jos vaikka tiellä jalkakäytävä olikin, suojateitä oli vain harvassa. Useimmiten jalkamies ja -nainen sai juoksennella tien yli vähän mistä sattuu.

Emiraattien ajatusmalli on pitkälti jenkkien kaltainen – ilman renkaita olet kaukana kaikesta ja motissa talosi sisällä. Onhan tämä toki ymmärrettävää maassa, jossa 49 litran tankillinen bensaa maksaa noin 15 euroa. Paikalliselta taksikuskilta oli mennä pasmat kerta kaikkiaan sekaisin kun kerroin hänelle millaisen hinnan Suomessa saisi tankillisesta pulittaa.

Bensanhintojen ja jalankulun sijaan tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa maan autokannasta. En nimittäin muista koskaan nähneeni liikenteessä niin paljon rahakkaita autoja. Luulen, että puolustusvoimien lippuparaatikin jäisi melkein toiseksi.

Kun maan alla pulppuaa öljylähde jos toinenkin, ei tunnu kaiketi missään ostaa autoa, joka maksaa helposti vähän prameamman omakotitalon – tai parin – verran. Dubai ja sen naapuriemiraatti Sharjah ovatkin melkoisia autobongailijan paratiiseja.

Hotellini edessä nököttivät muun muassa limusiinimallinen Rolls-Royce, liuta tuoreita Bentleytä ja V8-koneella kulkeva Nissan Patrolin maasturi. Liikenteessä ohi viuhahti Lamborghini, avomallinen Rolls-Royce ja Bugatti Veyron EB. Lentokentän parkkihallissa seisoi Rolls-Royce Phantom Coupé, jonka pölyyntyneeseen pintaan joku oli piruuttaan kirjoittanut sormella anomuksen ”Drive me” eli ”aja minua”.

Suomen maanteiltä tutut keskiluokan premium-autot loistivat poissaolollaan, sillä kaikki Mersut, Audit ja Bemarit olivat automaattisesti merkkiensä kalliimpia luksusversioita. Lisäksi liikenteessä näki paljon japanilaisia menopelejä. Ei kuitenkaan mitään perus-Nissaneita ja Hondia vaan esimerkiksi Lexuksen RX h, Infiniti QX80 ja Acura NSX. Joukossa oli myös reippaasti malleja, joista en ollut aikaisemmin edes kuullut mutta joista haistoi ja kuuli kyllä matkan päähän, ettei niitä oltu pikkurahalla ja viimeisillä säästöillä hankittu.

Raha näkyi myös auton omistajissa. Pelkääjän paikalle vilahti usein pari Manolo Blahnikin tai Louboutinin kenkiä. Vertailun vuoksi sanottakoon, että hintasuhde omiin tossuihin on keskimäärin 1/10 eli yhden kenkäparin saa kymmenellä omallani.

Mutta törmäsin sentään Emiraatin pölyisillä sivuteillä muutamaan Toyota Corollaankin. Ne näyttivät luksusautojen keskellä varsin sympaattisilta.

Villi veikkaukseni on, että näiden Toyota-kuskien passeissa ei ole Arabiemiraattien nimeä vaan esimerkiksi Pakistanin tai Intian tunnus. Maahan tulee nimittäin valtava määrä siirtotyöläisiä, joiden oikeuksiin Emiraateissa suhtaudutaan vähän samalla tapaa kuin jalkakäytäviin – turhia juttuja, joita ilmankin tullaan toimeen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .