Helena Rantanen aloitti eläkkeellä projektin, joka ei ihan heti lopu – kiertää mopoautolla kaikki Suomen kunnat aakkosjärjestyksessä

Ehkä kolmenkymmenen vuoden päästä hänet löytää Äänekoskelta.

Säynätsalolainen Helena Rantanen kiertää koppimopollaan kaikki Suomen kunnat läpi aakkosjärjestyksessä. Meneillään on kirjain H. Hanke kuulostaa niin kahjolta, että on ihan pakko käydä jututtamassa naista.

Heti alkuun käy ilmi, ettei koppimopo oikeastaan ole koppimopo. Tai ei ainakaan se sellainen toimittajan koppimopoksi mieltämä vanhanaikainen invamopo vaan ihan täyskarvainen mopoauto.

– Tämmöinen muoviämpäri, jossa moottori ja pyörät klemmarilla kiinni. Tämän kutsuminen autoksi on kuin kutsuisi voiveistä sapeliksi, Rantanen sanoo.

Rantanen ihastui mopoautoon törmätessään moiseen vuosi sitten Luhangassa. Autoa ajoi vanhempi herramies, joka esitteli ajokkia ylpeänä.

– Ajattelin, että tuollaisen minäkin hankin kun jään eläkkeelle, Rantanen sanoo.

Päätös tuli siinä mielessä puskista, ettei Rantasella ollut tuolloin ajokorttia. Hän on vannoutunut yleisen liikenteen hyödyntäjä, eikä ole arkeensa omaa nelipyöräistä kaivannut.

– Tälläkin ajan vain projektin tiimoilta. Jos lähden Jyväskylään, en viitsi lähteä sinne tällä.

Niin, 25 kilometrin matka Säynätsalosta Jyväskylään tuntuu Rantasesta turhan pitkältä mopoiltavaksi, mutta 825 kilometrin matka Enontekiölle sen sijaan oli ihan toteutettavissa oleva reissu.

Ero on kaiketi asennoitumisessa. Kuntakierrokselle lähdetään seikkailemaan ilman aikatauluja, arkiseen kaupunkikäyntiin taas ei haluta kuluttaa turhia aikoja.

Rantanen kertoo käyneensä puolisonsa kanssa koppimopolla jo 25 kunnassa.

– Olen laskeskellut, että siinä vaiheessa kun mennään i-kirjaimessa olen oikeasti jo ajanut kaikkien kuntien läpi. Aakkosellinen läpikäynti tulee tätä vauhtia viemään noin kolmekymmentä vuotta.

66-vuotias Rantanen arvelee, että projektin kokonaistoteutumiselle voi tulla muutama este.

– Meidän suku ei ole kauhean pitkäikäistä ja voi olla, ettei mopokaan kestä sinne asti. Ja sitten voi tulla eteen sellainenkin, että kun menen uusimaan ajokorttia ja kerron syyn, ei lääkäri uusi sitä mielenterveydellisiin syihin vedoten, Rantanen vitsailee.

Hän kirjoittaa seikkailustaan blogia. Ajatuksena on taltioida projektin kulku. Päivityksiin sisältyy myös aina poseeraus käydyn kunnantalon edessä. Rantasta ei tosin kuvissa näy, mutta vilahdus autoa kumminkin.

– Suku on sanonut, että tämä on kyllä ihan idioottimainen projekti. Enkä kiistä sitä ollenkaan, mutta hauskaahan tämä on.

Pikkuruisella mopolla ajelu ei suju aina leppoisasti. Rantanen kertoo taakse ilmestyneistä rekoista, piipahduksista turhan isoilla teillä ja pelottavasta laivamatkasta.

– Kun ajoin Ahvenanmaan lautalle, tottelin ohjeita ja ajoin ylös piippuhyllylle. Jos olisin itse asiaa pikkuisenkaan ajatellut, en olisi kyllä uskaltanut. Parin tunnin laivamatkasta ensimmäinen tunti meni pulssin tasaamiseen ja toinen ulosajon jännittämiseen, Rantanen nauraa.

Laivalta poistuminen onnistui kuitenkin mutkitta ja seuraavalla kerralla se tuskin jännittäisi enää ollenkaan.

Rantanen suosii nelinumeroisia teitä. Mitä enemmän numeroita on, sitä rauhallisempia reitit nimittäin ovat. Sorateille hän ei kuitenkaan mene, sillä ei usko mopon kestävän moista. Mopo on muutoinkin vieraillut korjaamolla tiheään. Nyt ongelmana on lämmityslaite, joka ei mene pois päältä.

Sitten lähdetään koeajolle. Rantanen kierrättää toimittajan Säynätsalon ympäri, esittelee pikkuteitä ja kertoo talojen historiasta. Ääntä pitää pikkuisen korottaa, sillä mopon pärinä on sisälläkin melko kova.

– Oikea korvani on kuuro, joten kartanlukijan kanssa on tullut välillä epäselvyyksiä ohjeista.

Kuskin kokemattomuuden huomaa siitä, että puhuessa kaasujalka kevenee. Toimittajan ensikosketus mopoautoon on leppoisa. Mielessä käyvät Rantasen sanat, ettei tätä autoksi voi kutsua. Ajoneuvo tuntuu tosiaan joltain mopon ja Lilliputtijunan risteytykseltä.

Ajatus pikkuisenkaan pitemmästä reissusta tuntuu ahdistavalta. Kun sisätila alkaa lämmetä rikkoutuneen ilmastoinnin takia, tuntuu ihanalta ajatukselta, ettei määränpää ole Utsjoki.

– Sitä reissua varten täytyy varmasti varata kaksi viikkoa, Rantanen sanoo.

Arviolta noin kolmenkymmenen vuoden päästä Rantasen löytää Äänekoskelta, jos luoja, tekniikka ja lääkäri niin suovat.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .