Hot rod -legenda Gene Winfield, 91, mursi lonkkansa Suomessa – fanit ja ystävät keräsivät 100 000 euroa ambulanssilentoon Yhdysvaltoihin

Syys–lokakuun vaihteessa Gene Winfieldillä oli matkassaan melkoisesti huonoa tuuria. Legendaarisena pidetty amerikkalainen autonrakentaja ja kustomoija oli Lahdessa Autot ja viihde -viikonlopun ja Jenkkiautonäyttelyn vieraana, kun hän kaatui ja mursi lonkkansa. 91-vuotias Winfield kuljetettiin sairaalaan ja leikattiin.

Nyt Winfield on selvinnyt leikkauksesta ja sen jälkeen tulleesta keuhkokuumeesta niin, että voi lentää takaisin Yhdysvaltoihin. Ambulanssilentoa varten perustettu GoFundMe-keräys on saanut faneilta ja ystäviltä 117 000 dollaria eli noin 103 000 euroa. Keräystavoite täyttyi parissa päivässä.

Jos Gene Winfieldin nimi ei ole ennestään tuttu, hänen kättensä jälki saattaa hyvinkin olla. Winfieldin rakentamia autoja on näkynyt muun muassa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuten Robocopissa ja Blade Runnerissa.

– Tapasin silloin Harrison Fordin, mutten tajunnut pyytää nimikirjoitusta, Winfield naurahtaa.

Monen muunkin julkimon nimikirjoitus on jäänyt vuosien varrella pyytämättä. Winfield kertoo muun muassa ystävystyneensä näyttelijä Steve McQueenin kanssa.

1960-luvulla Winfieldin rakentama auto, futuristisen näköinen Reactor nähtiin Star Trekissä, Batmanissa ja Vaimoni on noita -sarjassa. Sama auto oli Winfieldin sisäänpääsylippu Hollywoodiin.

– Halusin päästä mukaan elokuvateollisuuteen, mutten tuntenut ketään Los Angelesissa. Otin auton mukaan ja kuljetin sen studiolle. Huijasin tieni sisään sanomalla, että studion liikenneosasto haluaa nähdä auton. Vietin kolme päivää viemällä sitä studioille, ja minulle soitettiin kahden viikon päästä.

Elokuvien lisäksi Winfield on muokannut ja rakentanut autoja mainoksiin sekä tietenkin asiakkaille. Kaikki alkoi A-mallin Fordista vuosimallia 1928, eli Winfieldin ensimmäisestä autosta, jota hän halusi muokata.

Sittemmin hän alkoi rakentaa moottoreita, ja opetteli hitsaamaan ja työstämään metallia. Hänen ensimmäinen pajansa oli kanala äidin talon takana.

Winfieldin tavaramerkiksi on muodostunut maalien yhdistäminen. Reactorkin on yhdistelmä kellertävää ja vihreää.

– Ihmiset haluavat minun maalaavan autojaan. Maalaan kunnes pidän lopputuloksesta, enkä välitä, pitääkö asiakas siitä, Winfield nauraa.

Nykyään Winfieldin työlistalla on eniten 1950–1960-lukujen autoja.

– Ne ovat erityisiä. Tiedän kuinka niitä muovataan, ja niissä on hyvää metallia. Pidän niistä paljon. Modernit autot ovat hyvin vaikeita. Metalli on ohuempaa ja lasin kanssa on vaikeampaa työskennellä. Se on mahdollista, mutta siinä on paljon työtä.

Winfield on myös kisannut autokilpailuissa, eikä hänen omakaan vauhtinsa näytä juuri hidastuneen. Hän muun muassa opettaa metallin työstämistä ja vierailee usein autotapahtumissa, joissa hän tekee työnäytöksiä kuten autojen kattojen madaltamista.

– Silloin ne näyttävät siistimmiltä!

Lahden autonäyttely oli Winfieldille jo kolmas, ja hän aikoo palata kaupunkiin myös ensi vuonna.

Autot ovat hänelle elämä, joten ei ole ihme, että häneltä löytyy auto myös omasta olohuoneestaan. Parhaillaan hän rakentaa itselleen omaa versiota yhdestä Blade Runnerin autoista.

– Jokainen kustomoitu auto on erilainen. Se tekee joka autosta uniikin. Aina yleisö ei tiedä, mitä autossa on tehty eri tavalla, mutta pitää sitä kauniina. Rakennan autoja, jotta syntyy vau-efekti.

Alansa ammattilaisella on paljon faneja. Winfield laskeskelee, että on antanut 14 nimikirjoitusta, joista on tullut tatuointi. Eläköitymissuunnitelmia 91-vuotiaalla ei ole.

– Ihmiset kysyvät minulta jatkuvasti, milloin aion jäädä eläkkeelle. Sanon, että sitten kun minut haudataan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .