Jali Tuhkusen piha on aarteita tulvillaan

Kun Jali Tuhkunen tutkii autojaan, katseessa ja kosketuksessa on aitoa lämpöä. Tuhkunen sanoo, että hänen on kovin hankala ymmärtää arvostelua, jota vanhojen autojen keräilijä silloin tällöin kuulee.

- Ei tässä ole kysymys siitä, että joillakin olisi pakkomielteinen halu ajaa pitkänokkaisilla autoilla. Vanhalla autolla ajamiselle on helppo löytää pitkä rivi järkisyitä, sanoo Tuhkunen.

Selvä. Antaapa tulla niitä syitä?

- Ensiksi vaikkapa arvon säilyminen. Kun ostan vanhan auton, pidän siitä huolta ja joskus kyllästyttyäni haluan sen myydä, saan varmasti vähintään omani takaisin. Toisin käy, jos ostaa keskikokoisen perheuaton.

- Toiseksi turvallisuus. Kymmeniä vuosia vanhat autot eivät ole aikanaan läpikäyneet törmäystestejä, mutta ne ovat yllättävän turvallisia. Monissa tilanteissa jo pitkä keula takaa sen.

- Kolmanneksi ekologisuus. Esimerkiksi vaimoni käyttöautona oleva vuoden 1972 Buick Le Sabre Custom on siis toiminut arkikäytössä jo lähes 40 vuotta. Ja ajamme sillä vielä kauan. Auton pitkä elinkaari säästää ympäristöä, kun ei ole valmistukseen liittyvää ympäristökuormitusta eikä romutuksen ongelmia.

- Neljänneksi estetiikka. Minä en ymmärrä, miten lähes samannäköiset autot voivat yht'äkkiä miellyttää kaikkia kuluttajia. Kauniin ja massasta erottuvan auton katseleminen piristää ainakin minua. Nykyautot ovat käyneet kovin tylsiksi.

Cissen kaara

Tällä hetkellä Tuhkusen pihassa seisoo kolme mielenkiintoista autoa.

Niistä harvinaisin on Chrysler Imperial Frank Sinatra limited edition coupe vuodelta 1982. Niitä valmistettiin vain 276. Se on todella vähän, sillä automaailmassa pidetään yleensä harvinaisena mallia, jota on tehty alle 30 000.

- Tämä on tiettävästi ainoa yksilö Euroopassa. Auto oli valmistuessaan todella edistyksellinen, sillä siinä on ruiskukone ja digitaalinen mittaristo. Ostin sen Kanadan Torontosta eräältä vanhemmalta herralta.

Musiikkimiehenä Tuhkusella on myös lämmin suhde vuosimallin 1976 Buick Century coupeen, joka kuului joskus Hurriganes-muusikko Cisse Häkkiselle.

- Buick Century on ollut perheessämme 1990-luvun lopulta saakka. Ennen muuta minua kiinnosti auto, mutta tietysti Cisse-kytkös antaa siihen oman mausteensa. Kuuntelin nuoruudessani ihan jumalattoman paljon Hurriganesia ja Cissen soololevyjä. Cissellä oli oma tyylinsä ja hän antoi suomalaiselle rokille todella paljon, toteaa Tuhkunen.

Auto on perheenjäsen

Tuhkusen perheessä vanhat autot ovat jokapäiväisessä käytössä.

- Näillä tehdään päivittäiset kauppamatkat ja lomamatkoille on menty Legolandia myöten. Ajamista varten ne ovat, en osaisi kuvitella pitäväni autoja pelkkänä silmänilona, vaikka estetiikan takia niistä alunperin innostuinkin.

- Aikaa tähän harrastukseen on oltava, mutta näpelöinti autojen kanssa tuntuu aina yhtä kivalta. Kovin helposti vanha auto tulee kuin osaksi perhettä ja omistajansa persoonaa, Jali Tuhkunen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.