Kia teki auton, joka vihdoin hurmaa täyssähköautojen pinttyneet epäilijätkin

Ei niitä enää ufoihin voi rinnastaa, mutta täyssähköautot ovat edelleen jonkin verran kummajaisia Suomessa. Sitä kuvastaa lyhyt keskustelu, jonka käyn kotikadullani pysäköityäni Kia e-Niron.

– Mitenkäs tuo auto on noin äänetön? Ihan säikähdin, sanoo puolituttu vanhempi herrasmies.

– Se on täyssähköauto. Ei niistä meteliä lähde.

– Jaahas, että oikein sähköauto... Uskaltaako sellaisella ajaa vesisateessa?

 

Aloitetaan huolestuneen herran kysymyksestä.

Ei huolta. Vaikka Kerttu Kotakorpi manaisi tv-ruudussa huomiselle taukoamatonta märkää harmautta, Kia e-Niroa ei tarvitse teljetä karsinaansa. Korealainen ei vettä pelkää.

 

E-Niro yllättää koeajajan alusta alkaen. Ensimmäinen ajopäivä on pelkkää lyhyttä taajama-ajoa. Sitä kertyy muutama kymmenen kilometriä, mutta auton näytössä toimintasäde vajenee huomattavasti vähemmän kuin todellisia kilometrejä taittuu. Auto kerää kiitettävästi talteen jarrutusenergiaa, etenkin jos kuljettaja säätelee energian keräämistä aktiivisesti ohjauspyörän alla olevilla valitsimilla.

Yhdessä mukautuvan vakionopeussäätimen kanssa jarrutusenergian talteenotto säätää vauhdin edellä ajavan auton mukaan.

Ajaminen kaupunkioloissa on muutenkin helppoa, vaikka 457 kilon akusto lihottaa auton yli 1 800-kiloiseksi. Matala painopiste, kevyt ohjaus ja hyvä näkyvyys joka suuntaan tekevät pyörittelystä vaivatonta ahtaissa paikoissakin.

 

Vaikka toimintasäteestä ei ole vielä paljon syöty, kytken auton toisena koeajoaamuna pomon latauspisteeseen työpaikan autotallissa. Latauspiste on tehty konsernijohtajan monta piirua hulppeampaa Audia varten, mutta e-Nirolle kelpaa sama latinki. Luksusluokan sähköauto ja kansan sähköauto ovat lataustekniikaltaan veljeksiä.

Toisen päivän koeajoreitti on pääosin maantieajoa. Asvaltilla ja soratiellä hurahtaa noin 140 kilometriä. Ajotietokoneen mukaan keskinopeus taipaleella on 71 kilometriä tunnissa, mikä näyttää olevan suotuisa vauhti e-Niron kulutukselle.

Sekalaisen ajopäivän keskikulutus on hieman yli 13 kilowattituntia sataa kilometriä kohti. Kun akuston kapasiteetti on 64 kilowattituntia, on helppo laskea, että kesäisissä lämpötiloissa ja käyttämälläni ajotyylillä olisi e-Nirolla tarvittaessa ajanut melko tarkalleen 500 kilometriä ilman välilatausta. Vaikuttavaa.

 

Kolmatta koeajopäivää varten annan e-Nirolle sähköä kesämökin terassin normaalista pistorasiasta lähinnä koemielessä, sillä toimintasädettä olisi jäljellä yllinkyllin eli noin kolme neljäsosaa. Latauksen alkaessa e-Niro lupaa täyden akun alle kymmenessä tunnissa. Sen se myös tekee: aamulla näyttö lupaa 460 kilometrin toimintamatkan.

Kuljettaja voi Kia e-Nirossa valita jonkun neljästä ajotilasta. Ne ovat eco, eco+, normal ja sport. Niistä eco on luonteva kestovalinta, sillä se pitää energiankulutuksen, ohjaustuntuman ja kaasupolkimen vasteen miellyttävänä, mutta ei eco+:n tavoin poista perusmukavuuksia (kuten ilmastointia).

Vähän räväkämpi kaasupolkimen käyttö kesämökille vievällä soratiellä kertoo, että e-Niro ei ole ralliauto ripeästi kiihtyvyydestä huolimatta. Painava auto on tiukoissa kaarteissa kömpelö.

Noin 120 kilometrin tuntinopeutta moottoritiellä e-Niro ei rakasta. Kulutusluku sadalle kilometrille on isoissa nopeuksissa lähes 20 kilowattituntia. Se on muuhun e-Niron koeajoon verrattuna paljon, mutta rahaksi muutettuna yhä vähän. Kotilatauksessa 20 kWh:n lataaminen maksaa selvästi alle 3 euroa.

 

Sisätiloiltaan e-Niro on jopa kookkaampi kuin valtaosa keskikokoisista katumaastureista. Takapenkki on keskipaikkaa lukuun ottamatta miellyttävä vähän yli 180-senttisille matkaajille. Tavaratila on 451-litrainen (takapenkit kaadettuna 1 405) eli jopa yllättävän suuri. Esimerkiksi Kia Niro hybridissä ja lataushybridissä on tyytyminen 324–382 litraan.

Kuljettajan työmaa ei ole automaailman tyylikkäimpiä, mutta toimii. Ohjauspyörässä on peräti 14 säädintä, joiden käyttämiseen tosin tottuu pian. Langattoman laturin lokero hoitaa matkapuhelimen lataamisen ajon aikana.

Kaistavahti on niin aktiivinen, että se kannattaa kapealla maaseututiellä kytkeä pois päältä. Muuten ollaan auton mielestä koko ajan liian lähellä tien laitaa tai keskiviivaa, ja automatiikka osallistuu ohjaamiseen jopa kiusaksi asti.

 

Olen koeajanut useita täyssähköautoja. Äkkiä laskien Kia e-Niro on kymmenes. E-Niro on niistä ensimmäinen, jota voisin harkita jokapäiväiseksi ajokikseni.

E-Niron kanssa ei joudu tekemään arjessa kompromisseja. Sen toimintamatka on riittävä, lataaminen helppoa ja käyttökustannukset pienet. Tilojen käytännöllisyys on hyvä.

Mutta sitten se tuttu sähköautojen ongelma. E-Niron lähtöhinta on 45 590 euroa. Se tarkoittaa, että saman kokoluokan katumaasturin saa polttomoottorilla varustettuna noin 20 000 euroa halvemmalla. Hintaero on yhä liian suuri.

Jyväskylässä Kiaa myyvät Rinta-Joupin Autoliike Oy ja Delta-Auto.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .