"Kiinnostaako toimittajaa pikkumusta"? – Tikkakoskelaisen Timo Vesasen Pontiac Fiero on vain 120 senttiä korkea

Kiinnostaako toimittajaa pikkumusta?, tikkakoskelainen Timo Vesanen kysyy.

Vuoden 1985 Pontiac Fiero 2m4 on tosiaan pikkuinen ja mustakin. Korkeutta sillä ei ole kuin noin 120 senttiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos 182-senttinen toimittaja menee auton viereen polvilleen, on hän edelleen autoa korkeampi.

– Melko kolhon näköinen, toimittaja arvioi.

Vesanen ei moisesta ilahdu. Naiselta ei moista luonnehdintaa kuulemma aiemmin kuultu. Suloiseksi on kyllä sanottu ja pieneksi ja linjakkaaksikin, mutta ei koskaan kolhoksi.

– Aika ikävästi sanottu, Vesanen toteaa, mutta ei vaikuta loukkaantuneelta.

Maailmaan mahtuu mielipiteitä.

Fiero on italiaa ja tarkoittaa ylpeää ja villiä. Jotain kuritonta ja rohkeaa autossa tuntuu olevankin. Jo pelkkä takaluukun päällä oleva teline, johon voi tavaratilan täyttyessä sitoa matkalaukun, osoittaa tietynlaista pelotonta asennetta. Siinä on kyse menosta, ei pelkästä meinaamisesta.

– Tämä on eurooppalaisin kaikista amerikkalaisista autoista. Se ei ole sellainen, että siinä olisi penkit kuin pehmustetut nojatuolit, lelluva jousitus ja sillä ajettaisiin vakionopeussäätimellä horisonttiin ja sitä seuraavaan, Vesanen sanoo.

Ulkonäöltäänkin Fiero poikkeaa muista General Motorsin aikalaisista. Se muistuttaa pikemminkin Ferraria tai Lotus Europaa kuin GM:n muita merkkejä.

Sitten testaamaan, onko Vesasen kehuissa perää. Ensimmäinen haaste on luonnollisestikin autoon pääsy. Jäykkä nainen saa nöyristellä melkoisesti, ennen kuin pylly on penkissä ja jalat ratin takana.

Autossa on retro tunnelma myös sisätiloissa. Niskatuesta löytyvät lisäkaiuttimet ja mittaristo näyttää nopeuden sekä maileina että kilometreinä. Värimaailma on beesi ja muotoilu pelkistetyn kuutiomaista. Toimittaja haluaisi käyttää taas sanaa kolho, mutta ei viitsi.

Auton tyyppiominaisuuksiin kuuluu kaasupoljin, jota ei paneta varpailla, vaan tasaisesti koko jalkapohjalla.

– Sergeillä ampuneet tietävät, miten polkaistaan, Tikkakosken ilmavoimissa työuransa tehnyt Vesanen toteaa.

Fiero kehrää yllättävänkin hiljaisesti ja on liikkeissään kissamainen. U-käännös vaatii kuitenkin tilaa ja käsivoimia. Tiellä ohjattavuus on miellyttävä. Keskimoottorinen Fiero onkin saanut kiitosta juuri ihanteellisesta painojakaumastaan ja kaarreajo-ominaisuuksista. Tämä lienee syy siihen, että se valittiin 1984 Indy 500:n eli Indianapoliksen radalla ajettavan 500 mailin kisan rata-autoksi lähettämään kisaajia ja toimimaan turva-autona.

– Siihen saattoi vaikuttaa myös auton kevyt rakenne. Tämä on rungolle tehty vehje, jonka kori on muovia. Tämä ei pahasti pääse ruostumaan, Vesanen sanoo.

Fieroa valmistettiin vuosina 1984–1988. Heti ensimmäisenä vuonna se nostettiin yhdysvaltalaisessa Car and Driver Magazinessa vuoden kymmenen parhaan auton joukkoon. Vesasen mielestä vuoden -84 auto ei tosin ollut yhtä hyvä kuin seuraajansa.

– Siinä oli moottorissa öljynkiertoharmeja, jotka jo 85-mallista on korjattu. Kun auto oli hiottu mallina huippuunsa vuonna 1988, sen valmistus lopetettiin.

Fierosta tehtiin vielä kehitelty prototyyppi 1990, mutta se ei päätynyt tuotantoon. Kaiken kaikkiaan Fieroja valmistettiin 370 168 kappaletta. Tästä noin 40 prosenttia oli vuoden -84 mallia.

Vesanen sanoo, ettei Fieroja tule juurikaan Suomessa vastaan. Ja toden totta, Trafin mukaan Pontiac Fieroja on rekisterissä 12. Vuoden -85 malleja löytyy yksi.

Auto on ollut Vesasella kymmenisen vuotta. Mies oli pitkään haaveillut 2-paikkaisesta, keskimoottorisesta urheiluautosta ja kun sellainen osui sopuhintaan kohdalle, oli se saatava.

– Tämä on tosi hauska auto, mutta saatan luopua, jos joku sen haluaa. Kaupanpäälliseksi saa kassillisen c-kasetteja, Vesanen veistelee.

Automankasta näyttää nytkin kurkistavan kasetti. Viimeksi on kuunneltu Edvard Griegn Peer Gyntiä.

– Siitä tulee kiva kontrasti kun ajaa tämän näköisellä autolla katto auki ja jalkakäytävällä ihmiset kuulevat hillittyä klassista musiikkia, eikä raikuvaa rokkia.

Koeajon päätteeksi edessä on se ajon hankalin vaihe. Ratin takaa nousu on hyvin kaukana sulokkuudesta. Niin kaukana, että toimittaja tuntee pilkkansa osuvan omaan nilkkaan. Kukas tässä se kolho taas olikaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .