Kolumni: Äly(tön)kartta, joka hukkasi Heinolan

Tavararumban onnen hetki oli se, kun kaksi vuotta kadoksissa ollut navigaattori löytyi, Mervi Varonen kertoo.

Muuttaminen sujuu parissa tunnissa, kun sen antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Näin siis teoriassa. Todellisuudessa tavarasälää jää sumplittavaksi täältä ikuisuuteen.

Kodin inventaario vie matkalle menneeseen. Vanhat valokuvat hymyilyttävät ja hirvittävät. Oi niitä aikoja, kun lomamatkalle riitti 24 kuvan filmirulla ja loppuruudut piti laukoa puoliväkisin.

Nykyään kuvien määrällä ei ole väliä, niitä räpsitään rajattomasti diginä. Joku rajoitus olisi kuitenkin syytä laittaa, koska kuvausaiheita ei enää riitä kaikille. Päättelen tämän siitä, että netti on tulvillaan otoksia kuvaajan omasta peilikuvasta ja rusketusraidoista.

 

Tavararumban onnen hetki oli se, kun kaksi vuotta kadoksissa ollut navigaattori löytyi. Se oli erittäin pätevässä tallessa, kirjan sisällä.

Onton kirjan kohtalona on pölyttyä jossain jakkaranseisoman korkeudella. Sen sisälle ei mahdu viinipulloa, mutta mitä ilmeisimmin se sopii autotarvikkeiden säilytykseen. Navigaattorin lisäksi se kätki sisäänsä ensiapupakkauksen.

Edellisessä kiteytyy varastointimenetelmäni: jos se sopii, laita se sinne. Homma toimisi hienosti, jos muistaisi, että mitä ja minne.

 

Navigaattori olisi vaatinut pitkän huilin jälkeisen karttapäivityksen. En ehtinyt tekemään sitä ennen automatkaa Kymenlaaksoon, joten laite sai jäädä kotiin. Sen sijaan luotin älykännykkäni karttasovellukseen, koska piti löytää tietty katuosoite.

Autosuunnistus osui menomatkalla mallikkaasti kohteeseen, mutta paluumatkalla loppui luottamus.

Kysynpä vaan, että miten älykäs on kännykkä, joka neuvoo, että kätevin reitti Kouvolasta Jyväskylään käy Lahden kautta? Mokoma kartta hävitti Heinolan oikotien, joten paluumatkan bonuksena oli lähes puolen tunnin ylimääräinen lenkki.

En eksyillyt yksin, sillä kartturin paikalla istui siskoni. Hänen tehtävänsä oli pidellä kännykkääni, koska se sujuu häneltä huomattavasti paremmin kuin suunnistaminen. Englanninkielisen kartta-appsin opastus oli hupaisaa. Monet suomalaiset teiden nimet kuulostivat siltä kuin ajelisi Itä-Euroopassa.

 

Kännykkäkartta on hyvä apu, mutta käytössä on ongelmansa. Haluaisin, että laite on nätisti kiinni kojelaudassa, mutta en ole löytänyt sopivaa ratkaisua. Pidän puhelinta sylissäni ja siksi suunnistan yleensä äänen enkä kuvan mukaan.

Kartan kuunteluun on toinenkin syy. En tarvitse kaukolaseja, mutta lähinäköni on huonontunut ja kännykän katseluun pitää kaivaa esiin lukulasit. Niiden kanssa on hankalaa venkslata etenkin, kun aurinkolasit tekevät nenälle ruuhkaa.

Pitäisi ostaa uudet autolasit, joilla voi nähdä sekä lähelle että kauas. Ne ovat ostoslistallani ja hankinta muistuu mieleeni aina, kun autossa hapuilen lukulaseja otsaltani. Jos olisin laittanut säästöön euron jokaisesta säheltämiseen kuluneesta minuutista, lasirahat olisi jo tienattu.

Että ihminen osaa olla tyhmä vitkuttelija. Valitettavasti sitä ei käynti optikolla paranna, mutta kyllä se voi helpottaa.