Kolumni: Autoista tulee muodostettua helposti mielipide – riittää kun yksi kaveri haukkuu tai kehuu tiettyä merkkiä

Isäni oli Saab-mies. Hän omisti eläissään koko liudan 9-alkuisia autoja. Minä ajoin itsekin elämäni ensimmäiset kilometrit Saab 900:n ratissa. Mielestäni auto oli maantielaivan kokoinen ja se olisi voinut syödä alkupaloikseen kokonaisen liudan perheemme kakkosautoa, Fiat 127:aa.

Isäni hyvä ystävä vannoi Volvon nimeen. Tämä johti luonnollisestikin siihen, että kun miehet viettivät iltaa yhdessä kuului konseptiin kattaus hyväntahtoisia, mutta pisteliäitä autovitsejä. Keskustelu eteni oman auton kehumisesta toisen solvaamiseen ja päättyi iän ikuisten sloganien laukomiseen. Olen melko varma, että joka kerta tuli mainituksi ainakin seuraavat letkautukset: ”Saab, keskinkertainen auto, kaksinkertaisella hinnalla, yksinkertaisille ihmisille” ja ”VOLVO = Valitamme Ostosta Lähetämme VaraOsia”.

Koeajaessani Volvoja, tunne aina pienen piston sydämessäni. Tiedän isävainaani rypistävän otsaansa jossain siellä tuonpuoleisessa ja miettivän ainakin leikillään, että, ”mikä meni kasvatuksessa vikaan, kun edes nämä perusasiat eivät menneet jakeluun”.

 

Ottamatta kantaa näiden merkkien paremmuusjärjestykseen, mielestäni on kiinnostavaa, kuinka heppoisesti sitä tulee muodostaneeksi mielipiteen hyvästä tai huonosta autosta. Riittää, että yksi luotettava ja fiksu kaveri haukkuu tai kehuu tiettyä merkkiä. Sillä ei ole niinkään merkitystä, pidänkö kyseistä ystävää autoasiantuntijana vai en. Uskon hänen sanaansa, vaikka yleisesti ottaen olisin sitä mieltä, että hän saa vaikka leivänpaahtimen laukeamaan pelkällä läsnäolollaan.

 

Autototuuksien purematta-nieleminen on outoa, sillä en usko omaksuvani toisten mielipiteitä yhtä helposti minkään muun asian suhteen. Jos vaikka kaveri kehuu viiniä hyväksi, haluan maistaa sitä ennen kuin toistan hänen sanojaan. Jos taas vaikka elokuva on ystäväni mielestä luokattoman huono, katson sen, ennen kuin yhdyn hänen mielipiteeseensä. Tämä johtunee siitä, että joskus viini on maistunut omaan suuhun kitkerältä ja elokuva osoittautunut erinomaiseksi.

Useiden automerkkien pitkäaikainen testaaminen taas vaatisi astetta laajemman lompakon ja myös melkoista kokeilunhalua. Yleensähän sitä nimittäin haluaa luottaa omaankin kokemukseen. Eli jos on onnistunut saamaan alleen hyvän auton, ostaa helposti toisen mokoman. Silloin kun omaa kokemusta ei ole, luottaa liiankin helposti ystävän vakuutteluun siitä, että X:ssä on toistuvia sähkövikoja, Y vetoisa talviaikaan ja Z:n jarrut hävyttömän huonot.

 

Ja jottei kukaan nyt pahoittaisi mieltään, laitan tähän loppuun vielä liudan muitakin automerkkejä koskevia sutkautuksia – ihan noin niin kuin tasapuolisuuden nimissä.

Toyota Corolla – eelle vaikka porolla. Mersua on paska hitsata kun muoviin ei tartu ja ruoste ei pidä. KIA = Köyhien ihmisten auto. Margariini ei ole voita, eikä Ford ole auto. Opel = Oho pojat eipä lähetäkkään. Volga vie perille, mutta millä tullaan takaisin. BMW = baijerilainen mutteriviritys. Parhaat ranskalaiset saa grilliltä. Osta Skooda siinä on kääntyvät eturenkaat ja loota, helppo purkaa ja koota. Tiellä oli pieni kivi, siihen hyytyi Austin Mini.

Nämä sutkautukset ovat varmasti syntyneet omalle merkilleen uskollisten irvileukojen suissa ja totuutta niissä ei ole hitusenkaan vertaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .