Kolumni: Autojen rotuerottelu joutaa romuttamolle

Automerkeillä mässäily on turhaa lietsontaa, kirjoittaa toimittaja Mervi Varonen.

Adidas-huppari käveli päin punaisia. Helkama-pyöräilijä hurjasteli kävelytiellä. Näitä otsikoita tuskin luet mistään, ja parempi niin, koska ne näyttävät ja kuulostavat typeriltä.

Vaan annas olla, kun liikenteessä tunaroidaan henkilöautolla. Silloin katsotaan aiheelliseksi kertoa, minkä autotehtaan tuote on kyseessä. Nyrkkisääntönä on, että mitä kalliimpi auto, sitä isompi otsikko. Tosin hinnallakaan ei ole niin paljon merkitystä kuin mielikuvilla. Tietyistä saksalaisista automerkeistä tehdään julkkiksia, vaikka niiden hinnasta olisi jo tippunut pari nollaa pois.

Automerkeillä mässäily on mielestäni turhaa lietsontaa. Se herättää ennakkoluuloja eikä edistä liikennekulttuuria millään tavalla.

Lain mukaan ihmisiä täytyy kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän taustastaan ja sukupuolestaan. Myös autojen rotuerottelu joutaa romuttamolle. Ei se ole autopoloisen vika, jos sen kuskilla on kiireempi kuin muilla. Eikä yhden autoilijan tunarointi saa leimata muita samalla automerkillä ajajia.

Autoilu on herkkä laji. Kiihkeimmillään ajellaan minä ja meidän merkkikerho vastaan ne muut. Kateus on kirosana, josta vaietaan, mutta siellä se sykkii. Ja kun oikein ottaa pattiin, näytetään mieltä liikenteessä. Se näkyy jääräpäisyytenä. Tien päällä pidetään kiinni omista asemista eikä anneta toisille tilaa.

Mielikuvat eri automerkeistä voivat ohjata jopa auton hankintaa. Eräskin rakennusalan myyntimies olisi halunnut ajella asiakkaidensa työmaille saksalaisella johtotähdellä. Hän luopui ajatuksesta, koska vääränmerkkinen auto olisi hankaloittanut kaupankäyntiä. Oli helpompaa ottaa varman päälle ja ostaa japanilainen auto. Se ei herättänyt negatiivisia tunteita, vaikka upouuden ja lisävarustellun ajopelin hinta kohosi jopa saksalaisautoa korkeammaksi.

Koska itse ajelen kulahtaneella autolla, tuskin herätän suuria tunteita. Tai jos jotain, niin enemmän sääliä ja sympatiaa kuin kateutta.

Maantiellä harmaa heppani ohitetaan usein, vaikka se ei ole tarpeen. Päättelen tämän siitä, että kun eteeni on tuupattu, ei kuskilla ole enää kiire. Usein ohittajalla on uudempi ja hienompi peli. Joskus se ärsyttää, toisinaan taas ei, mutta en pidä lukua automerkkejä enkä usko, että yksi merkki olisi toista tunkeilevampi.

Luotan törppöilyn tasapuolisuuteen autoon ja kuljettajaan katsomatta. Virheitä sattuu meille kaikille. Osan niistä huomaamme itse, mutta osa näkyy vain muille. Jos autosta voisi liputtaa, että anteeksi, se olisi omiaan vähentämään kuumotusta liikenteessä.

Hiljattain, kun ajelin ramppia pitkin ja sujahdin sujuvasti liikenteen sekaan, tajusin oppineeni jotain. Nimittäin sen, että ajo on rennompaa, kun ei ole hinkua jonon ensimmäiseksi.

Asenteella on enemmän merkitystä kuin autolla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .