Kolumni: Junassa voi oppia työpaikan moraalista ja kohdata murisevia pikkutakkimiehiä

Matkustan kohtalaisen paljon junalla, koska junassa voi hyödyntää ajan, joka ratin takana menisi pelkkään tien ja liikenteen tuijotteluun. Tunnen toki myös tekeväni pienen ekoteon astuessani junaan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tärkein syy on ajan hyödyntäminen.

Viime aikoina somessa on vellonut melkoinen rautatieraivo, koska junat ovat olleet usein myöhässä. Minäkin olin raiteilla pahimman raidehässäkän keskellä, mutta onnistuin kai sattumalta valitsemaan junat, jotka jäivät aikatauluista niin vähän, ettei sillä ollut minulle mitään merkitystä.

Ihmettelen toistuvasti ihmisiä, jotka valitsevat aikataulun, joka ei jousta edes vartin myöhästymiseen. Mietin missä todellisuudessa valitsisin edes henkilöautolle aikataulua, johon ei mahdu mitään arvaamatonta mutkaa tai vastoinkäymistä. No, meitä on moneksi.

Tarkoitukseni ei ole vinoilla raidekaaoksesta kärsineille vaan listata muutamia junassa kuulemiani asioita. Kun paljon reissaa raiteilla, ehtii nähdä monenlaista tallaajaa ja oppia kaikenlaista. Ohessa muutama junaopetus:

Tampere–Helsinki-välillä takapenkin miesten keskustelusta opin paljon betonivalusta, 70-luvun muovisuluista ja työpaikan moraalista. Lissusta ei ilmeisesti ole mihinkään, mutta Tarmo on rautaa (nimet muutettu).

Tampereen ja Jyväskylän välillä opin, että tapahtuman värit ovat kulta, musta ja valkoinen, joten ruusujen väriksi sopii joku vahva väri, kuten kirkkaanpunainen – vaalea ei missään nimessä. Luulen, että kyse oli häistä tai synttäreistä. Astetta oudompaa on, jos tapahtumana olikin hautajaiset. Tai mistä minä tiedän. Ehkä niitäkin stailataan nykyisin.

 

HelsinkiTampere-välillä mies kertoi jo kolmannessa puhelinkeskustelussa onnistuneensa erityisen hyvin viikonlopun konferenssissa. Mietin, että hän on varmasti epäonnistunut täydellisesti ja yrittää tolkuttomalla kehuskelullaan vakuuttaa itselleenkin muuta.

Jossain Toijalan kohdalla opin puhelinkeskustelun kautta enemmän kuin tarpeeksi turvetutkimuksesta. Muistan yhä projektiin osallistuvien kahden ihmisen nimet.

Muistan nimeltä myös Turku–Tampere-välillä matkanneen koiranomistajan haukkujen nimet. Koirista yhdellä oli lonkkavika ja toisella allergia. Kolmas oli luonnevikainen. Naisen matkakumppani sanoi matkan aikana kaksi lausetta. Toinen oli ”menen käymään vessassa” ja toinen ”no nyt ollaan perillä”.

Jyväskylän asemalle saavuttaessa pikkutakkimiehet murisivat kovaäänisesti myöhästelyistä. Siitä kuinka VR:n ei tarvitse tehdä parastaan, kun kilpailua ei ole. Juna oli viisi minuuttia myöhässä. Matkan aikana pikkuisen humaltunut cowboy-buutsinen mies totesi pukumiesten murinaan, että "ei voisi vähempää kiinnostaa”. Miehet eivät valitukseltaan kommenttia kuulleet. Ja jos olisivat kuulleetkin, heitä tuskin olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Lopuksi vielä todettakoon, että sanonta ”toimii kuin junan vessa” on todellakin siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Lumisessa pakkassäässä junasta löytyy nimittäin usein korkeintaan kaksi toiminnassa olevaa vessaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .