Kolumni: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja karavaanarista ei päivääkään

Pitkästä talvesta huolimatta nyt lienee turvallista sanoa, että kevät on käsillä ja kohta ollaan kesässä. On siis myös jo luontevaa puhua karavaanareista.

Sillä eikös se sananlasku mene niin, että ”kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja karavaanarista ei päivääkään”.

Ajoin viime kesänä kohti pohjoista, kun eteen tuli kuski, jonka vanhahko matkailuauto oli saanut iskuja matkallaan. Puskuri roikkui, takavalojen suojakuvut olivat säröillä, takaseinässä oli miehenkokoinen painauma ja kattoa oli paikattu kolmenvärisellä jeesusteipillä.

Auto oli kuin päiväkirja. Kuski kykeni ehkä lukemaan sen lommoisesta pinnasta monen vuoden kesäreissut. Että tuo sattui kun osuin naapurin aitaan, tuo kun alle jäi oma pallogrilli ja tuo kun puusta tippui oksa kovan myrskyn seurauksena.

Mietin, eikö moisella romukasalla ajaminen masenna. Toisaalta, ehkä lomavehkeen kohdalla lommot eivät harmita yhtä paljon kuin oman arkisen ratsun romuttaminen. Lommot kun kertovat kivoistakin muistoista, ei vain siitä kuinka tuli peruutettua kiireessä postilaatikkoon tai ajettua liian lähelle rotvallin reunaa.

Opin viime vuonna karavaanarilta perusohjeen, jota voi hyödyntää myös henkilöautoiluun.

Tapaamani kuski oli nuohonnut autollaan Norjan vuonoja ja jyrkkiä teitä moneen otteeseen. Hän sanoi karavaanarin nyrkkisäännöksi sen, että alas kuuluu ajaa samalla vaihteella kuin millä on menty ylös. Jos siis rinne on niin jyrkkä, että sille on täytynyt kavuta kakkosvaihteella, tullaan samalla vaihteella alamäkeenkin. Moottorijarrutus on nimittäin parempi menopelille kuin jatkuva jarrun päällä seisonta.

Karavaanareihin kohdistuu monenlaisia urbaanilegendoja, joista kokemukseni mukaan moni – kuten kuskien ikä, kiireettömyys, keskinäinen solidaarisuus ja aina mukana kulkeva aurinkotuoli – pitävät paikkansa.

Yksi kuskien itsensä myytiksi väittämä asia on teiden tukkiminen. Karavaanarien mielestä he kulkevat sujuvasti liikenteen mukana. Sanonpa vaan, että samalla tapaa junassa luuriin huutava puhuja ei ymmärrä häiritsevänsä kanssamatkustajia ja humalainen baarisopertaja luulee olevansa ennen kaikkea hauska.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .