Laatu löytyy koputtamalla, sanoo Jenni Rossi

Jyväskyläläinen Jenni Rossi ei hankkinut 18-vuotiaana ajokorttia, vaan tietokoneen. Autot eivät kiinnostaneet tuolloin pätkääkään. Kun hän pääsi rattiin seitsemän vuotta sitten, se oli menoa.

Ensimmäinen Volkswagen Polo tuli Rossin perheeseen käytettynä. Oman auton ratista avautui uudenlainen maailma. Se poiki niin paljon sanottavaa liikenteestä, että hän alkoi jakaa kokemuksistaan Poloinen-blogissa vuonna 2008.

– Alussa blogijutut olivat jyrkempiä, mutta vuosien aikana olen kasvanut autoilijana. Asenteeni on lieventynyt enkä enää vaahtoa niin paljoa kaikesta näkemästäni.

Polo Senior sai antaa tietä seuraajalleen kolme vuotta sitten. Laatuauto oli palvellut loistavasti, kunnes oli aika päivittää tekniikkaa uudempaan. Polo Junior vuosimallia 2011 oli vahinko.

– Kaupassa oli uusi ihana Polo näytillä. Siinä oli kaikki, mitä olimme mieheni kanssa ajatelleet, 1.2 TSI-moottori, highline-varustetaso ja automaattivaihteet. Musta oli väärä väri, olisin halunnut oranssin. Mutta kun kaikki muu oli kohdallaan, heräteostimme 27 000 euron auton.

Jenni Rossin auton pitää olla tiptop-kunnossa sisältä ja ulkoa. Poloa hellitään käsipesulla ja säännöllisillä merkkiliikkeen huolloilla. Kauhistuttavat pintavauriot hoidetaan pois ammattilaisten käsittelyssä.

– Olen maalipinnan suhteen friikki. Silmät vuotavat verta, kun näen, miten autoliikkeissäkin ihmiset nojailevat autoihin huoletta. Talvella yritän välttää auton lumitöitä naarmuvaaran takia. Onneksi kotona on autokatos.

Volkswagenin muotokieli vetoaa Rossiin. Polossa on persoonaa ja luonnetta. Hänestä ei ole järkeä miettiä auton jälleenmyyntiarvoa ostohetkellä, vaan valinta pitää tehdä omien mieltymysten mukaan.

– On tärkeää, että auto näyttää hyvältä. Jos ulkonäkö ei miellytä, niin se jää siihen. Auton pitää myös erottua, siinä saa olla väriä. Haluaisin, että seuraava autoni on kirkkaan vihreä.

Uuden auton hankinta häämöttää reilun vuoden päässä. Tietyt merkit ovat poissuljettuja, koska niistä puuttuu se jokin. Viimeisin Rossin ihastus on ladattava hybridi Golf GTE, jolla työmatkat sujuisivat sähkön voimalla.

Pienet asiat ovat Rossille tärkeitä, kun hän arvioi autoja. Ne luovat sen tietyn fiiliksen, joita hän autoltaan hakee.

– Auton laadun kuulee koputtelemalla. Muovinen kolina on kiitos ei. Laadukkaan auton tuntee myös siitä, miten ovet menevät kiinni. Hyvä ääni on pehmeä tumps, halvoissa ääni on rämps.

Jenni Rossin blogisivuston löydät tästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.