Markku, 66, on rakentanut kymmenen harvinaista autoa – "Kyse on sadasosamillin tarkasta työstä"

Markku Peura on rakentanut kymmenen harvinaista autoa ja parikymmentä moottoripyörää.

Markku Peura, 66, ajoi nuorempana kilpaa 22 vuotta: rataa, crossia, kiihdytyskilpailuja, maa- ja jäärataa sekä road racingia. Harrastus tuotti useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia. Sitten pohjalainen periksiantamattomuus siirtyi ajoneuvojen entisöintityöhön.

– Alkoi tulla ikää liikaa, rahat loppuivat, melkein jokainen luu oli ollut poikki ja pääkin saanut tärskyjä, hän perustelee harrastuksen vaihtumista.

Harrastuksilla on eroja.

– Kilpailuihin sai purkaa aggressioitaan, mutta autojen rakentelu onnistuu vain ”helein mielin”, sillä siinä on kyse sadasosamillin tarkasta työstä.

Isoin urakka on ollut vuosimallin 1928 Packardin museoautokelpoiseksi laittaminen. Hän kasasi auton kahdesta alkuperäismallista. Jo oikeankokoisen moottorin (6,3-litrainen suora 8) etsimiseen meni puolitoista vuotta.

 

Lopulta sähköpostiin vastasi mies Detroitin läheltä Yhdysvalloista.

– Sanoi, että tämmöinen olisi, mutta 20-senttinen puu kasvaa rungon läpi. Kysyin, pyöriikö kone. Kaveri vastasi, että vähän huonosti. Todellisuudessa moottori oli täysin jumissa.

Peura joutui irrottamaan ruostuneet männät ja venttiilit lämmittämällä ja lekalla. Amerikkalainen Egge-firma valmisti autoon uudet männät ja venttiilit.

– Toinen samanlainen Packard-malli kulkeutui ensin Helsinkiin ”jollekin herralle”. Sen jälkeen auto oli VR:llä 1940-50 luvulla rata-autona, eli autolla on ajeltu ratakiskoja pitkin.

 

Toinen keräilyaarre on vuoden 1953 Cadillac Convertible Coupe. Myös sen hän purki ensin palasiksi, vaihtoi rikkoontuneet osat, hiekkapuhalsi rungon ja peltiosat, korjasi ruostevauriot, maalautti ja verhoili. Aikaa meni vuosi. Cadillac on hänen varmin museoautonsa.

– Rakensin sen niin hyvin, että voin lähteä autolla mihin vain. Talviajoissa olen ajanut Cadillacilla 30 asteen pakkasessa.

Myöskään Peuran viimeisintä museoajoneuvoksi rakentamaa kulkupeliä ei tule vastaan joka päivä. Se on vuoden 1942 BMW R 75 eli sotanorsu. Sivuvaunupyörässä on SS-osaston tunnusnumero ja deaktivoitu MG-42-konekivääri.

Peura osti pyörän Virosta, konekiväärin Itävallasta. Muut osat löytyivät netin kautta Saksasta.

 

Työuransa Peura teki Äänekosken tehtaan voimalaitoksella vuoromestarina. Autot ja moottoripyörät hän sanoo pystyneensä hankkimaan palkallaan.

– Osan kohteista olen saanut melko edullisesti, koska aihiot ovat olleet niin huonoja, mutta entisöintiin menee rahaa.

Esimerkiksi Cadillacin kromiosiin meni vähintään 6 000 euroa, peltiosiin ja pintamaalaukseen 5 000 euroa sekä penkkien ja katon korjaukseen ja verhoiluun toiset 5 000 euroa. Myös moottoriin, automaattilaatikkoon, perään ja sähkötöihin kului tuhansia euroja.

Entisöintityössä häntä kiehtoo ajoneuvojen harvinaisuus – se, ettei ole useita samanlaisia tai ehkä ainuttakaan toista Suomessa. Palkitsevaa on myös, kun saa museoajoneuvon läpi katsastuksesta.

– Tämä on minun kokoelmani, enkä osaa siitä ainakaan vielä luopua.

Harrastuksen parissa hän touhuaa vähintään neljä tuntia päivässä.

– En tiedä mitä muuta tekisin. Varmaan ottaisin päiväunia, katselisin televisiota ja kävisin kahvilla kavereiden luona Shellillä.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .