Mosse, Jawa, Pobeda... Tämä keräilijä ei kulje kromin kiilto silmissään – katso kuvat erikoishammasteknikon harrastuksesta

Kun leipätyö on pikkutarkkaa ja suunnitelmallista, saa luovuuden ja hulluuden päästää irti harrastuksessaan. Näin ajattelee ja toteaa keuruulainen erikoishammasteknikko Jarmo Norontaus, 53.

Hulluus ja luovuus todella näkyvät Norontauksen pihapiirissä. Autotallista pilkottaa oranssi lava-Moskvitsh. Pihalla komeilevat parhaat päivänsä nähnyt Pobeda, Piikkinokka-Mosse ja toinen vanha Pobeda, jonka tehtävänä on luovuttaa varaosia.

Autotallissa on monta moottoripyörää, joista selkeästi omistajalleen mieluisin ja arvokkain on tsekkoslovakialainen Jawa sivuvaunuineen.

 

Norontauksen harrastus alkoi teinipoikien innostuksesta.

– Asuessani noin 13-vuotiaana Sumiaisissa vanhempani ostivat naapurinmieheltä Pulkkasen Matilta moottorivikaisen, vanhan Mossen viidelläkymmenellä markalla. Se luovutettiin minulle ja kaverilleni Huuskosen Jukalle purettavaksi.

Pojat purkivat Mossen perinpohjaisesti. Osia siitä urakasta on vieläkin tallessa Norontauksen varastossa.

Kipinä moottoreihin jäi kytemään. Seuraavaksi 15-vuotias Jarmo Norontaus sai mopon. Kaksi vuotta myöhemmin hän osti ensimmäisen autonsa.

– Ajelin Datsun 1 300:lla aikani. Pian aloin vaihtaa auton aina parempaan, mutta en suinkaan uudempaan. Vuonna 2005 löysin oranssin lava-Mossen. Halusin juuri Mossen, koska olin tutustunut siihen jo nuoruudessani, Norontaus toteaa.

 

Oranssi Moskvitsh 1500 on vuoden 1977 mallia, lyhytlavainen, väriltään ja rekisterikilveltään alkuperäinen. Auto oli ostettaessa ajokuntoinen, vain hieman jarruja on säädetty.

Auton ostettuaan Norontaus liittyi Suomen Moskvitsh-kerhoon. Mosse- kerho järjestää vuosittain elokuussa Ikaalisissa tapaamisajot. Siellä samanhenkiset harrastajat hankkivat ja vaihtavat varaosia.

Myös Virosta saa vielä helposti Mossen ja muidenkin Norontauksen ajoneuvojen varaosia.

 

Autokuume vaivasi alati ja muutaman vuoden kuluttua Norontauksen kokoelma kasvoi vuosimallin 1955 Pobedalla. Merkki oli aikanaan paljon käytetty taksi Suomen teillä korkean maavaran ja isojen pyörien ansiosta. Se oli tuolloin lämmin auto.

Kun näkee kyseisen neuvosto-Pobedan, on pakko tarkistaa omistajalta, että onko auto mennyt katsastuksesta läpi. Auto on sen verran rouhea ja rustiikkinen.

– Kyllä se on mennyt. Kun auto on teknisesti kunnossa, se menee katsastuksesta läpi. Pinnallisuus ei tee ajoneuvosta ajettavaa tai ajokelvotonta.

Jarmo Norontaus tarkentaa tässä vaiheessa, että hän nimen omaan kerää kesäautoikseen elämän kolhuja saaneita ajoneuvoja. Niitä hän kunnostaa, tuunaa ja stailaa omaksi ilokseen.

Niinpä vintage-iloista voi löytyä hiiripehmolelu selkänojasta, rastaanpesä munineen etusäleikön vierestä tai vanhat luistimenpohjat jalanlepuuttajina moottoripyörässä.

Eikä haittaa, jos Pobedan maalipinnasta irtoaa pala – senhän saa vaivattomasti takaisin vaikkapa ruuvilla. Eikä ole haitannut sekään, kun ostajaehdokas on kaivertanut nimensä ja puhelinnumeronsa auton kattoon.

Kolmas kaunotar Norontauksen pihamaalla on vuosimallin 1954 Moskvitsh 401 eli Piikkinokka-Mosseksi nimetty malli.

– Näin tämän yksilön ensi kerran viitisen vuotta sitten eräässä autotapahtumassa. Kysyin omistajalta, myisikö hän auton. Ei myynyt silloin, mutta parin vuoden päästä myi.

Piikkinokka on kertaalleen palanut auto. Se on ajokuntoinen, eikä vastaavia enää juuri näe liikenteessä. Autossa on alkuperäinen rekisterikilpi, ja katsastuskin on mennyt läpi.

Kun idän autot eivät enää riittäneet, Norontaus hankki moottoripyörän, tshekkoslovakialaisen Jawa 350:n.

– Sen karu, pelkistetty olemus viehättää minua. Jawa oli 1950- ja 1960-luvuilla paljon käytetty työkalu metsätöitä tekevillä miehillä.

Jawoja on ollut Suomessa aikoinaan paljon, ja niitä näkee liikenteessä edelleen. Jawaa tehdään vieläkin uustuotantona.

– Tämän historiassa mielenkiintoista on, että se on rekisteröity ensi kerran Siperiassa, josta se on Viron kautta kulkeutunut Suomeen.

Norontaus hankki Jawansa kaksi vuotta sitten Haapamäeltä. Avopuoliso, Hanna Eloranta piti saada nauttimaan Jawan kyydistä. Niinpä moottoripyörään haettiin sivuvaunu Jämsästä, eräältä mossekerhon jäseneltä.

– Akantappajaksikin tätä on kutsuttu, Norontaus vinoilee.

Kaikki Norontauksen menopelit ovat ajokuntoisia ja niillä huristellaan kesäisin vähän vuorotellen ja tilanteesta riippuen. Jawa saa kuitenkin säännöllistä ajoa, kun moottoripyöräilijäharrastajat kokoontuvat Keuruun Mega Marketin pihaan torstaisin klo 18.

– Päätämme aina porukalla mihin ajelemme, esimerkiksi Multialle leirintäalueelle kahville.

Vanhojen ajoneuvojen harrastajat ukkoutuvat. Jarmo Norontaus peräänkuuluttaa nuorempia lähtemään rohkeasti mukaan.

– Joitakin isä-poika -pareja mukana jo onkin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .