Nämäkin tapaukset sen osoittavat – rattiraivoa tapaa Suomessa ikävän tiuhaan

Aiemmin kummasteltiin ulkomailta kantautuvia juttuja rattiraivosta. Nyt sitä tapaa Keski-Suomessakin joka viikko, kirjoittaa Pekka Ilmoniemi.

Kun työtehtäväni takia olen paljon liikenteessä, törmään välillä mitä ihmeellisimpiin ilmiöihin. Joitakin päiviä sitten istuin apumiehen puolella, kun ajettiin Laukaantietä kohti Jyväskylän keskustaa.

Laukaantie oli kunnoltaan kuin pommituksen jäljiltä, kuoppia ja reikiä täynnä. Kuljettajani pystyi kiertämään osan kuopista. Sitten eräällä osuudella tie oli lähes ajokelvottomassa kunnossa, joten kaikkia kuoppia ei voinut kiertää. Kuljettaja tietenkin päätti hidastaa nopeutta kuoppien kohdalla, jotta ei särkisi autoa. Mentiin 60 km/h rajoitetulla alueella, jossa monet ajavat lähes kahdeksaakymppiä.

Seurasin peilistä takana tulevaa pikkubussia, joka näytti olevan täynnä miesenergiaa. Pikkubussi roikkui muutaman metrin päässä takapuskuristamme.

Kun kuljettajani hiljensi kuoppiin nopeutta, takana ajavan pikkubussin kuljettaja ei seurannut kokonaistilannetta riittävän aktiivisesti ja oli ajaa peräämme. Liekö bussissa ollut muuta mielenkiintoisempaa aktiviteettia kuin edessä olevat liikennetilanteet.

Vältettyään täpärästi peräänajon pikkubussin kuski tunki vasemman kaistan kautta eteemme ja osoitti kaikilla auton teknisillä välineillä mieltään. Mielenilmaukseen yhtyi koko bussikuormallinen äijänköriläitä, jotka kertoivat käsimerkein mitä meistä ajattelivat. Siellä varmasti toivottiin meille menoa sinne mistä syntyjään jokainen tulee.

 

Onko takana tulevilla oikeus härkäpäisesti puskea edessä ajavaa liikennettä ikään kuin edessä ajavat olisivat oikeudettomasti heidän tiellään?

Ei tietenkään.

Pikkubussin kuljettaja toimi jo lähtökohtaisesti väärin. Hän roikkui takapuskurissa kiinni ja unohti tien tarkkailun.

 

Toinen episodi sattui seuraavana päivänä, kun olin A-katsastuksen pihasta lähdössä vasemmalle keskustan suuntaan. Odotellessa siinä sääntöjen mukaista ajovuoroa, takana alkaa soida hillittömästi äänimerkki. Kun siinä jonossa ei sattunut muita autoja olemaan, ajattelin kysyä, onko kuljettajalla jokin hätänä ja tilaanko hätäkeskuksesta apua.

Jos toinen on hädässä, heitteillejättö on vakava asia.

Keskustelu tuotti sen verran tulosta, että päädyin esittämään ensiavuksi kahta tuntia asennekasvatusta ja tuntia ajojärjestysten opiskelua autokoulussa.

Suuri vaara tällaisten tyyppien kohdalla liikenteessä on, että saa verovaroilla yhteiskunnalta viimeisenä terveydenhuollon palveluna patologin lausunnon.

 

Näitä sattuu ikävän tiuhaan. 

Härkäpäisyys on selvästi lisääntyvä ilmiö. Eteen ilmestyvästä ajoneuvosta muodostuu härkä, joka jarruttaa omaa menoa ja siitä pitää keinolla millä hyvänsä päästä ohitse. Jos ei heti pääse ohi, niin yritetään puskea lähes kiinni takapuskurissa – jospa se siten siirtyisi edestä sivuun. Tätä voi kutsua myös liikenneraivoksi.

Nyt kun poliisi on saamassa uusia hienoja laitteita liikenteen valvontaan, voisi poliisille samalla kehittää läpivalaisulaitteen, jolla voisi tehdä magneettikuvauksen kuljettajan päästä. Päässä olevan nesteen väri ja määrä sekä tarvittavat jatkotoimenpiteet selviäisivät nopeasti.

Vakavasti puhuen, ei hyvältä näytä. Suomalainen liikenneturvallisuus on menossa huolestuttavaan suuntaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.