Näkökulma: Meikkipeili ja muita mukavuuksia

Joka on istunut MM-tason ralliauton kyydissä, tietää, että se on rajua rytinää, jossa kroppa on kovilla, mutta päätä ei saa pakottaa. Minä olen, tosin vain 15 minuutin pätkän. Se riitti saamaan käsityksen lajin rankasta luonteesta.

Rallin huipulla on tietenkin kovakuntoisia kuljettajia eikä höttöpeppuisia toimittajia, mutta ymmärrän hyvin, että autourheilun ammattilainen haluaa omalta autoltaan varsin tavallisia asioita. Sellaisia, kuten käytännöllisyys, mukavuus ja turvallisuus.

Emme jutelleet moottoreista emmekä tehoista kartturi Janne Fermin kanssa kuin lyhyesti jossain sivulauseessa. Sylintereitä ei mainittu.

Sen sijaan juttelimme ajamisen mukavuudesta. Janne tiesi kertoa katumaasturin hienosta ilmajousituksesta, joka on alunperin kehitetty ralliautoihin. En nyt tarkalleen muista, miten se toimi, mutta suunnilleen siten, että jousituksen herkkyys mukautuu nopeuden mukaan ja lopputulema on pehmeä kyyti.

Vastaavanlaista jousitusta käytettiin Citroënin Dakar-autossa jo vuonna 1994. Siinä muuten yksi mainio esimerkki siitä, miten me tavisautoilijat hyödymme siitä, että ralliautojen tekniikkaa testataan ääriolosuhteissa. Kun joku juttu hyväksi havaitaan, se saattaa kantaa massamarkkinoille asti.

Juttelimme myös turvallisuudesta. Janne tietää siitä tarinan, jos toisenkin, sillä kartturin paikalla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ralliautoilun turvallisuutta varjellaan pitkällä listalla sääntöjä, joiden toteutumista valvotaan tarkkaan. Tulenkestäviä kerrastoja ei siviilipuolella onneksi vaadita, mutta tavallisiin autoihin on tullut paljon turvallisuutta parantavia varusteita ja järjestelmiä.

High tech -ratkaisuista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos autoilijat unohtavat perusasiat. Niitä ovat esimerkiksi hyvä ajoasento yhdistettynä turvavyön oikeaoppiseen käyttöön.

Näyttääkseen malliesimerkin asennosta, miten ei pitäisi ajaa, Ferm laittoi kuljettajan istuimen selkänojan reippaasti takaviistoon ja heitti käden laiskasti ratin yli, mitä nyt yletti. Saattaahan se puolimakaava asento tuntua kuskista makealta, mutta turvallisuuden kannalta ollaan hakoteillä. Kiristyvät turvavyöt ja laukeavat airbagit ovat näet turvaksi vain silloin, kun ne ovat oikealla korkeudella ja osuvat oikeaan kohtaan kehoa.

Kävin minäkin uudella Citroën C5 Aircrossilla katumaasturilla kurvailemassa. Meno oli mahtavaa ja töyssyt tiellä tuntuivat pumpulilta. Samaa mieltä Janne kanssa, että automaatilla matka sujuu mukavammin. Sähkösäädöillä istuimen asennon sai juuri sopivaksi.

Kaikkia härpäkkeitä en kerinnyt kokeilemaan, mutta yhden tärkeän löysin. Kuljettajan meikkipeilissä on valot. Lieneekö Janne jo huomannut?

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .