Nämä ovat lujia vehkeitä – vanhat Ladat ovat nyt arvossaan

Hinta nousee samaa vauhtia kuin Lada-kanta Suomen teillä hupenee.

Ladoja alettiin valmistaa Neuvostoliitossa vuonna 1970 italialaisen Fiat 124 -mallin lisenssillä. Maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 1971, ja 1970–1980-lukujen vaihteessa Lada oli Suomen myydyin automerkki yli 10 000 vuosittaisella rekisteröinnillä.

Nykyisin liikenteessä näkee yhä vähemmän vanhoja itäautoja. Usein ratin takana on Lada-harrastaja, jonka pihassa odottaa useampi samanmerkkinen nostalgia-auto. Mika Flyktman Puuppolasta on yksi keskisuomalaisista ladisteista. Hän osti kuusi vuotta sitten vuoden 1984 1500 Combi DL:n eli nappiscombin noin 1 500 eurolla.

– Viisi vuotta aiemmin näitä saattoi saada tonnin molemmin puolin, Flyktman toteaa.

Hänen mielestään nappiscombin luksusversio on Suomessa jo jonkinlainen harvinaisuus. Hän arvioi, että niitä on teillämme enää noin 50.

– 1990-luvulla näitä suomi-farkkuja ostivat venäläiset, sillä nämä olivat kai laadultaan parempia kuin kotimaan mallit, Flyktman pohtii.

Neljä vuotta sitten hän hankki käyttöautoksi vuoden 1989 Lada 1600 SL:n. Hänellä on ollut aina käyttöautonaan Lada, ensin vuosimallin 1990 1300 S.

– Sitten kun löytyi luksusmalli, niin pitihän auto päivittää parempaan. Se oli vähän niin kuin heräteostos.

Ladoja pilkattiin, kun niitä näkyi täällä paljon. Nyt on toinen ääni kellossa.

– Kaikki tietävät, että Ladat ovat lujia vehkeitä. Vissiin avaruustekniikkainsinöörit ovat olleet näitä suunnittelemassa. Ladassa on kaikki hyvän auton ominaisuudet, mutta ei mitään turhaa.

Yksityiskohtina Flyktman mainitsee nokkapellin, joka pysyy itsestään ylhäällä sekä vasemmalla puolella rattia sijaitsevan virtalukon. Sen ansiosta konepellin takana autoa huoltavan ei tarvitse kurotella ikkunasta ratin toiselle puolelle.

– Lisäksi kun avain on käännetty puoliväliin, sähköt katkeavat muualta paitsi huoltovalolta, hätävilkulta ja tupakansytyttimeltä. Remonttia on silloin helppo tehdä tienposkessa, hän kuvailee valmistajan logiikkaa.

KGB-asennoksi on nimetty se, kun tuulilasinpyyhkimet ja tupakansytytin toimivat ilman avaimen kääntämistä. Silloin agentit voivat rauhassa tuprutella autossa mahorkkaa kansalaisia kytätessään.

Ladan peräkontti aukeaa avainta vastapäivään kääntäen. Autossa on myös veivin paikka.

Flyktmanin mielestä ainoa huono puoli on lämmönsäädön epätarkkuus ja hanan vuotoherkkyys.

– Lämmityslaite työntää joko kylmää, kuumaa tai helvetin kuumaa, mitään väliasentoja ei ole.

Lada Kerho ry:n puheenjohtaja Jarno Pajari näki hiljattain Lada 1200 -mallin, jolla oli ajettu 600 000 kilometriä. Pajarin mukaan Ladat kestävät hyvin niiden yksinkertaisen tekniikan ansiosta. Samasta syystä niitä on helppo huoltaa.

– Neuvostoliiton aikana autot tehtiin kestämään karuja oloja, kovaa hellettä ja paukkupakkasia.

Parhaaksi mallikseen neljästä Ladastaan Pajari nimeää vuoden 1987 mallin.

– Toissa kesänä ajoimme neljän viikon matkan Vladivostokista Suomeen. Menomatkan auto kulki rekan kyydissä. Vain startti piti vaihtaa reissun aikana, mutta se oli rikki jo ennen lähtöä.

Jos auto on joskus ollut kehnossa maineessa Suomessa, Jarno Pajari arvioi syyksi sen, että 70–80-luvuilla Ladaa ei ehkä huollettu samalla tavalla kuin kalliimpia autoja. Mika Flyktman arvioi, että autolle irvailtiin sen halvan hinnan ja valmistusmaan takia.

– Nyt kun vanhalla Ladalla ajelee, niin peukku nousee ylös monelta vastaantulijalta, Jarno Pajari on huomannut.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .