Naisetkin keräilevät autojen pienoismalleja

Tyylitietoinen nainen halusi mustan Ferrarin punaisella sisustuksella. Kuukausien toimitusaika oli pakko hyväksyä.

- Alkuun jouduin pyörittelemään päätä, ettei ole tällä hetkellä tuotannossa. Mustia löytyi, mutta niissä oli kaikissa musta tai ruskea sisusta. Tammikuussa se tuli kuitenkin tuotantoon, ja huhtikuussa sain toimitettua sen asiakkaalle, kuopiolainen yrittäjä Hannu Tuppurainen iloitsee.

Italialainen vauhtihirmu tuli naiselle "ponnistuslahjaksi", kun lapsi oli syntymässä. Niin, tuo Ferrari ei muuten tarvitse autotallia. Se mahtuu vaikka kirjahyllyyn.

Tuppurainen sanoo olevansa yllättynyt, miten paljon autojen pienoismallien keräilijöissä on naisia.

- He hommaavat näitä itselleen koristeeksi ja haluavat etsiä nimenomaan jotain erikoisempaa.

Satoja euroja


Tuppurainen perusti runsas vuosi sitten Rodders Shop -maahantuontiyrityksen, joka on erikoistunut autojen pienoismalleihin ja lisävarusteisiin. Mies on jo tuttu näky toreilla, messuilla ja autoalan tapahtumissa ympäri Suomen.

- Juttelin juuri tutun automyyjän kanssa. Tällä hetkellä minä myyn enemmän autoja ainakin kappalemääräisesti, Tuppurainen hymähtää.

Halvimmat pikkuautot lähtevät Tuppuraisen putiikista muutamalla eurolla, mutta vanhoista harvinaisuuksista voi joutua maksamaan jopa satoja euroja.

- Joskus hinnat ovat nousseet ulkomailla harrastajapiireissä liian koviksi. Ei kannata ottaa, jos jälleenmyyntihinta nousee asiakkaalle aivan älyttömäksi.

Nyt myyntipöydästä löytyy esimerkiksi Packard Limousine vuosimallia 1941.

- 60 euron myyntihinta ei ole mielestäni paha pienoismallista, joka on yksityiskohdiltaan erittäin hieno. Esimerkiksi konehuoneesta löytyy kaikki johdot. Enkä usko pienen 600 kappaleen valmistuseränkään haittaavan keräilyarvoa, Tuppurainen arvioi.

Auburn haaveena


Pienet valmistusmäärät ovat yleensä autonvalmistajien tilaamia. Uusien, oikeiden autojen ostajat ovat saaneet mukaan myös pienoismallin. Jopa värisävyt on valittu tarkkaan, Tuppurainen tietää.

Toinen iso tuoteryhmä ovat metallivaletut niin sanotut Die Cast -mallit.

Tuppuraista itseään lähinnä ovat jenkkiautot. Kotitallissa on vuoden 1955 Ford.

- Nykyisistä autoista löytyy vähän mielenkiintoisia. Omat suosikkini löytyvät 1930-luvulta, mutta niihin ei ole valitettavasti ollut vielä taloudellisia resursseja. Auburn Speedster olisi suosikkini, mutta niitä on Suomessa erittäin vähän. Hinnassa ei taida viisi numeroa riittää. Se varmaan jää ikuiseksi haaveeksi.

- Omasta harrasteautostakin on tullut rakas perheenjäsen. Se on ollut minulla jo 14 vuoden ajan, enkä halua siitä luopua.

Kuplat kiehtovat


Tuppurainen muistelee aloittaneensa pienoismallien rakentamisen 8-9-vuotiaana joskus 1980-luvun alkuvuosina.

- Se varmaan vaikutti harrastamiseen, kun naapuriin muutti mies, joka rupesi rakentelemaan Plymouth Dusteria.

Kupla-Volkkarit ovat asiakkaiden ikisuosikkeja.

- Niitä on oltava paljon erilaisia. Itsellänikin on ollut Kupla aikanaan, ja isälläni niitä on ollut kolmetoista.

Retroautoista valikoimista löytyy esimerkiksi Fiat 500. Tuppurainen arvelee, että Chrysler PT Cruiser ja Volkkarin uusi kupla New Beetle jäivät retroilun huipentumiksi.

- Vielä on joitakin mukavasti vanhaa henkiviä, kuten uusi Ford Mustang ja Dodge Challenger.

Tuppuraisella on kymmenkunta kollegaa. Jos isojen autojen kaupassa kilpailu on välillä hyvinkin tuimaa, pikkuautojen kanssa meininki on Tuppuraisen mukaan rennompaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.