Vain muotovaliot kelpaavat Heli Rajamäelle

Jyväskyläläinen matkailuyrittäjä Heli Rajamäki myöntää, että hänen autoilu-urallaan on humoristisia piirteitä. Sähäkälle leidille sattuu ja tapahtuu, ja siinä saa osansa autokin, mutta hurjastelija hän ei ole.

– En minä halua aiheuttaa muille vaaraa, mutta itselleni olen hirveän kallis tyyppi.

Autokouluun hän meni vasta 35-vuotiaana. Oli pakko, kun tuli ostettua talo takametsästä ja vakiokuski oli nostanut kytkintä, mutta auto sentään jäi.

– Olin ihan järkyttynyt, että nytkö minun täytyy alkaa opettelemaan autolla ajoa. En tiennyt mitään autoista enkä ollut koskenutkaan rattiin. Aluksi annoin auton ystävättäreni käyttöön. Hän ajoi minut aamulla töihin ja illalla kotiin.

Tuli päivä, kun Rajamäki sai ajokortin. Ensimmäinen kerta yksin ratissa päättyi pamaukseen liikennevaloissa.

– Minulle paloi vihreä, mutta näin vain punaista ja löin jarrut pohjaan. Kuului skriik, moottoripyörä tuli takaikkunasta sisään ja poika kellotti takapenkillä. Voi itku, ajattelin, että mä kuolen! Miehiä on tullut monesta ovesta, mutta ei ikinä vielä takalasista.

Motoristi ja poliisi totesivat, ettei syy ole kuskin, vaan peräänajajan. Heli Rajamäki väitti vastaan, että syy on hänen, äkkijarruttajan. Säikähtäneenä hän ajatteli lopettavansa ajot siihen paikkaan, mutta päätti kuitenkin, että matkan on jatkuttava.

Rajamäellä on ollut enimmäkseen Pösöjä, ehkä. Kuka niitä muistaisi, merkkejä ja numeroita. Autonsa hän valitsee fiiliksen mukaan. Usein vauhdikkasti ja puolivahingossa, kuten punaisen avo-Pösön, johon hän ihastui Budapestissä.

– Jyväskylässä menin autoliikkeeseen ja pyysin, että vaihtaisivat lampun autooni. Ei ollut kuulemma aikaa. Kysyin sitten, että olisiko kenties aikaa myydä auto. Jaa millainen? No huulipunan värinen! Sitten näin sen Budapestin Pösön ja osoitin, että tuon otan. Ostin vielä toisenkin auton, sinisen maasturin, kun oikein otti päähän se lamppujuttu.

Hän haluaa autoltaan automaattivaihteet ja silmää miellyttävän ulkoasun. Tehoista hän ei välitä eikä juuri muustakaan nippelitiedosta. Autonsa hän ostaa aina tutusta merkkiliikkeestä ja käyttää saman talon huoltopalveluja.

Rajamäen nykyinen menopeli on punaisen sporttinen Peugeot RCZ. Sekin tuli ostettua kertasilmäyksellä.

– Kun erosin, minulla oli musta kausi ja halusin ison Pösön. Kyllästyin kuitenkin siihen yksinäisen naisen mustaan kyytiin, jossa olin kuin Tarja Halonen. Päätin, että pitää saada väriä elämään ja menin taas kauppaan. Kun näin kauniin punaisen Pösön, se oli siinä.

Nykyinen auto on kuskinsa mielestä kelpo kulkuneuvo, mutta pari senttiä voisi ottaa kyljistä leveyttä pois. Se kun tuppaa jumittumaan ahtaisiin paikkoihin, kuten automaattipesulinjalle. Siitä ei nyt sen enempää, mutta enää ei omistaja uskalla itse ajaa autoaan konepesuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.