16-vuotiaat kaksosveljekset innostuivat kalastuksesta: ”Kalastuksessa viehättää moni muukin kuin saalis”, sanovat Joona ja Juho Sorvari

Onhan siinä aivan erilainen fiilis, kun kalan saa itse tehdyllä uistimella, sanovat jyväskyläläiset 16-vuotiaat Joona ja Juho Sorvari.

Veljekset ovat valmistaneet lähes sata uistinta. Se, mikä uistin toimii parhaiten lähivesillä, on salaisuus, eivätkä kalamiehet tuota uistinta juuri muille esittele.

Vaikka uistimissa on mistä valita, vielä ei ole löytynyt sitä ylivoimaista mallia.

– Uistimia on siksi tehtävä laajalla skaalalla. Eri vesistöissä ja eri vuodenaikoina toimivat erilaiset uistimet. Syksyllä käytetään luonnollisia värejä ja kesällä, kun kalat uivat laiskemmin, käytetään ”ärsyttäviä” värejä, Juho Sorvari kertoo.

Veljekset valmistavat uistimia pääasiassa kalastusseura Koukun ja Paukun kalastuskerhossa. Sorvarit ovat perehtyneet uistinten valmistamiseen Hemmo Hirvosen opastuksessa.

Juhon mukaan joskus tuntuu, että samaa puupalikkaa veistää vuodesta toiseen, mutta kehitystäkin on tapahtunut.

– Uistinten ulkonäkö alkaa jo viehättää omaa silmää, ja osalla on ollut vientiä vedessäkin.

Kaksosilla on omat vastuualueensa uistinten tekemisessä.

– Jossain vaiheessa huomasin, että Juho osaa vuolla paremmin ja minä taas maalaan paremmin. Maalipinta pitää olla viimeisen päälle ja jokainen uistin lakataan kymmeniä kertoja, Joona mainitsee.

Sorvarin veljeksillä kalavedet ovat ihan käden ulottuvilla. Kotirannasta pääsee suoraan Palokkajärvelle.

– Isä otti minut noin 5-vuotiaana mukaan veneeseen ja antoi pitää ensimmäistä kertaa avokelaa kädessä. Kun muutimme tähän nykyiseen paikkaan, sain seitsemänvuotiaana oman virvelin ja innostuin kalastuksesta enemmän, Joona Sorvari kertaa omaa kalastushistoriaansa.

Hän myöntää, että lapsena siiman solmuja saatiin selvitellä lukuisia kertoja, ja välillä koko virveli lensi puskaan. Silti harrastus piti otteessaan.

Kalastuksessa veljeksiä viehättää elämyksellisyys, johon liittyvät niin komeat maisemat ja raitis ilma kuin saalis, josta ei koskaan voi olla täyttä varmuutta.

– Onhan se mahtava tunne, kun kala on siiman päässä ja adrenaliini virtaa suonissa. Jos haluaisi vain syödä kalaa, varminta olisi mennä kaupan kalatiskille, Juho Sorvari sanoo.

Kalastukseen kuuluu myös ajanvietto yhdessä kalakavereiden kanssa.

– Järjestämme välillä kavereiden kanssa venekuntien välisiä kalastuskisoja. Hävinnyt joukkue joutuu perkaamaan kaikkien kalat.

Sorvarit pyytäisivät mieluiten suuria haukia tai isoja kuhia, mutta etenkin kotijärvessä kalojen koko ja määrä ovat pienentyneet.

– Ennen saattoi helposti tulla parikin kuhaa kerralla, mutta nyt jos saa yhden, se on tuuletuksen paikka. Kalojen koko on myös pienentynyt aika paljon, Joona Sorvari toteaa.

Keski-Suomen järvien lisäksi veljet ovat käyneet Suomen ja Norjan Lapissa koko perheen yhteisillä kalareissuilla, joilla lohikalat ovat tulleet tutuiksi.

Joona haaveilee kojamon eli uros­lohen pyytämisestä, mutta vielä se ei ole osunut kohdalle. Mieleinen kalastusreissu olisi jossain Saaristomerellä merilohien perässä. Juho puolestaan haluaisi kokeilla kalaonneaan Pohjois-Venäjällä.

– Haluaisin lentää helikopterikyydillä pyytämään merilohia tai -taimenia.

Kalastuksessa Sorvarit haluavat noudattaa eettisiä periaatteita. Kalojen rauhoitusajoista ja alimitoista pidetään kiinni. Jos vedestä nousee yli viiden kilon hauki, se pääsee takaisin veteen.

– Sellaisen kalan perimä on niin arvokas, että sen pitää saada jatkaa elämäänsä vedessä. Siellä kala on paljon arvokkaampi kuin ruokapöydässä.

Sorvarit haluavat jakaa muillekin oppimiaan asioita. Veljekset ovat tänä kesänä todennäköisesti Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön järjestämässä kalakoulussa opettamassa perhokalastusta.

– Kun on päässyt tutustumaan hienoon harrastukseen, siitä haluaa kertoa muillekin, he sanovat.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .