Aavemaisisksi muuttuneet kesäkukat kauhistuttivat lukijan – kehrääjäpunkit syypäänä

Kauhistunut lukija Jyväskylästä lähetti oheisen kuvan aavemaisiksi muuttuneista kesäkukista. Terassilla ruukuissa kauniisti kukoistaneet kesäkukat olivat peittyneet hämmentävän perusteellisesti vaaleaan seittiin muutaman päivän matkan aikana. Kauhua ryydittivät samaan aikaan Kreikasta Suomeenkin kantautuneet uutiskuvat, joissa kokonaisten rantojen kasvillisuus oli kiedottu samanlaiseen seittiin. Mistä ihmeestä oli kyse?

Meidän asiantuntijoidenkin piti hetki miettiä, ennen kuin ilmiö alkoi aueta. Usein ei vastaavaa Suomessa tapaa. Kyseessä on kehrääjäpunkkien tavallista nopeampi hyökkäys kasvien kimppuun. Nämä pienen pienet otukset kutovat kasvin ympärille seitin. Seitin suojassa ne imevät kasvin nesteitä ravinnokseen ja lisääntyvät joskus järjettömän nopeasti. Luonnossa säiden vaihtelut ja pedot pitävät punkit yleensä kurissa. Koristekasveissa ja suojaisessa paikassa ne kuitenkin saattavat karata luonnon kontrollista ja saada aikaan kuvatunlaisen näkymän.

Mitä todennäköisimmin Kreikassakin oli kyse samoista ötököistä, vaikka uutisissa mainittiin hämähäkit seittien kutojiksi. Kyseessä olevia kehrääjäpunkkeja kutsutaan englannin kielessä ”hämähäkkipunkeiksi”, ja lisäksi niiden tieteellinen nimi on lähes identtinen erään hämähäkkiheimon nimen kanssa. Siitähän sotku helposti syntyy.

Rapsikuoriaiset liikkeellä

Kesän helteet tarjoavat jutunjuurta pitkälle syksyyn. Elokuun alussa kollega lähetti kuvan, jossa keltaisen pesusienen pinnalla kuhisi pieniä mustia kuoriaisia. Kuulemma kaikki keltainen ja valkoinen houkutteli niitä. Sekoittivat raukat pesusienen ravintokasviinsa.

Kyseessä oli rapsikuoriainen tai sen lähisukuinen laji. Rapsikuoriainen on öljykasvien, kuten rapsin ja rypsin, pahin tuholainen. Ne syövät kukkanuppuja ja siitepölyä. Tämän seurauksena kasvin kukinta myöhästyy ja heikkenee.

Kun öljykasvien kukinta loppuu, otukset siirtyvät muihin kasveihin. Voikukilta niitä on helppo löytää. Hyötykasveista niille kelpaavat muun muassa kukka- ja parsakaali, mutta merkittäviä satotappioita ei kaalimaahan aiheudu. Rapsikuoriainen munii kukan nuppuihin, ja toukat jatkavat isäntäkasvinsa järsimistä. Syksyllä toukka pudottautuu maahan koteloitumaan.

Ja toki rapsikuoriaisella on omat luontaiset vihollisensa: loispistiäiset rapsikuoriaispistiäinen ja rapsikuoriaisvainokainen.

Petolintukoiras on naarasta pienempi

Kuten monilla eläimillä, linnuillakin on saman lajin sukupuolten välillä usein kokoero. Ero koossa kuitenkin vaihtelee, sillä esimerkiksi varpuslinnuilla koiras on usein hiukan suurempi. Sitä ei tosin huomaa paljain silmin, mutta pöllöillä ja petolinnuilla sen sijaan naaras on usein koirasta niin paljon suurempi, että sukupuolen voi määrittää jopa vain vilkaisemalla yksilöä.

Tutkijat ovat yrittäneet selittää tätä petolintujen isoa kokoeroa monin teorioin. Yksi tutkimustukeakin saanut ajatus lähtee tosiasiasta, että pöllö- ja petolintukoiraat ovat yksin vastuussa sekä naaraan että poikasten ruokinnasta pesimäaikana. Tämän takia koiraan täytyy olla kokenut ja taitava saalistaja.

Näyttääkin siltä, että pienempi koko on merkittävä etu pesimisaikaisen saalistuksen onnistumisessa. Poikaset voivat pulskasti, selviävät lentokykyisiksi ja koiraan ”pienuusgeenit” siirtyvät eteenpäin, kun pieni mutta pippurinen iskä roudaa pesälle evästä tuon tuosta.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .