Ammattina eräelokuvat

Viitasaarelainen Arttu Kotisara on taltioinut vuodesta 1999 lähtien ainutlaatuista suomalaista eräkulttuuria.

Viitasaaren Pasalassa asuva Arttu Kotisara on liikkunut luonnossa pienestä pitäen: metsästänyt, kalastanut ja käynyt marjassa ja sienessä. Suomalainen luonto ja eräelämä ovat olleet aina tärkeä osa hänen elämäänsä, kuten myös niiden kuvaaminen.

Vuonna 1999 opettajana työskennellyt Kotisara teki ison ratkaisun. Hän jätti turvallisen työnsä, perusti Videosara-yrityksen ja ryhtyi tekemään ammatikseen erä- ja luontoaiheisia elokuvia.

– Minulla oli vähitellen kypsynyt halu taltioida eräkulttuurimme eri puolia elämyksellisiksi elokuviksi. 1990-luvun lopulla se tuli vihdoin käytännössä mahdolliseksi videokuvaustekniikan kehittymisen, kevenemisen ja halventumisen ansiosta, hän muistelee.

Tällä tiellä Kotisara on edelleen. Hän laskee tehneensä metsästysaiheisia elokuvia reilusti yli kolmekymmentä, kalastusaiheisia viisi ja luontoelokuvia puolenkymmentä. Kun mukaan lasketaan erilaiset tilaustyöt, kokonaismäärä nousee viiteenkymmeneen.

Kotisara sanoo haluavansa kuvata suomalaista eräkulttuuria monipuolisesti. Sen takia hän on hakeutunut taltioimaan myös harvinaisemmiksi käyneitä metsästystapoja.

Tästä hyvä esimerkki on Kotisaran uusi, marraskuussa valmistunut elokuva Karhunkaato Kessin kairassa.

Elokuva kertoo yhden miehen ja kahden koiran karhujahdista erämaassa Inarijärven takana.

– Kuvasin elokuvan aineiston elokuussa yhdellä metsästysreissulla. Kokemus oli itsellekin mieleenpainuva, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut mukana tämäntapaisessa karhunmetsästyksessä, hän kertoo.

Elokuvantekijänä Kotisara on oman tiensä kulkija. Hän tuottaa, kuvaa, leikkaa, markkinoi ja myy elokuvansa itse. Omille tuotannoilleen hän ei ole myöskään hakenut apurahoja tai sponsoreita.

– Olen halunnut säilyttää riippumattomuuteni ja tehdä elokuvia haluamistani aiheista haluamallani tavalla, hän perustelee.

Tällä reseptillä on syntynyt omannäköisiä elokuvia, joissa katsoja pääsee keskelle aitoja erä- ja luontokokemuksia. Tätä vaikutelmaa Kotisara myös hakee tietoisesti.

– Tyypillisesti lähden eränkävijöiden mukaan, pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton ja kuvaan tapahtumat sellaisina kuin ne tulevat vastaan. Mitään ei lavasteta tai käsikirjoiteta etukäteen, vaan toimitaan luonnon ja kuvattavien ehdoilla.

– Työskentelytapa edellyttää kokemusta ja pelisilmää. On pystyttävä ennakoimaan tapahtumia ja oltava valmiina taltioimaan yllättäviäkin tilanteita. Ei saa myöskään säikähtää, ei vaikka hirvi tai karhu lähtisi tulemaan kohti, hän kuvailee.

Kuvausretket ovat kuitenkin vasta alku elokuvan tekemiselle. Varsinainen työ odottaa niiden jälkeen. Kotisaran tapauksessa jälkitöiden osuus on vielä tavanomaista suurempi.

– Tapani tehdä elokuvia on takaperoinen verrattuna normaaleihin elokuvatuotantoihin. Kuvaan ensin ja lopullinen käsikirjoitus syntyy sitten materiaalin ja kuvausretkien kokemusten perusteella, hän selittää.

Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä tietokoneen ääressä. Tosin Kotisaran tapauksessa luonto ei ole tuolloinkaan kovin kaukana. Miehen työhuoneesta avautuvat nimittäin kuvaukselliset näkymät Kolima-järvelle.

– Siinä on hyvä seurata vuodenaikojen vaihtelua, hän toteaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.