Ankerias on ahdingossa

Ankerias on käärmemäinen kala, joka elää Suomen vesistöissä. Laji lisääntyy tiettävästi kuitenkin vain Sargassomerellä Atlantin länsiosassa.

Ankerias on arvostettu ruokakala, jonka poikaspyynti on voimakasta niiden saapuessa Euroopan länsirannikolle. Suomessa tavattavat ankeriaat ovat suurelta osin poikasena vesistöihimme istutettuja. Tästä huolimatta on viitteitä, että istukkaatkin kykenisivät vaeltamaan takaisin kaukaisille kutualueilleen.

Merestä pyydettyjen ankeriaanpoikasten laitoskasvattaminen kalatiskille onnistuu jossain määrin, mutta aikuisista kaloista ei saada sukutuotteita kalankasvatukseen eikä koko viljelykierto mädistä aikuiseksi siten onnistu. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut ankeriaan äärimmäisen uhanalaiseksi, joten saaliiksi saadun ankeriaan ruokapöytäkäyttöä tulisi harkita vakavasti.

Kaksi viikkoa sitten Luonnossa-palstalla tehtiin kävystä asiaa ja ihan asiasta: ilman käpyjä ja niiden sisältämiä siemeniä metsä ei uudistu.

Mutta kävyt voivat pitää sisällään myös salaisuuksia. Kävyissä näet kortteeraa sekalainen joukko perhosia, kovakuoriaisia ja sääskiä. Ronkeleimmat kelpuuttavat ravinnokseen vain siemenet, toiset tyytyvät mutustelemaan keskilapakkoa ja käpysuomuja. Kuusenkäpysääsken toukkia saattaa möyriä kävyssä kymmeniä, mutta koska ne eivät syö siemeniä, niistä ei ole metsätaloudellista haittaa.

Käpypikikärsäkäs vuorostaan herkuttelee männynkävyillä. Ahmatille kelpaa kävyssä melkein kaikki, siemenetkin. Silti siitä voi olla haittaa lähinnä vain siemenviljelyksillä. Pihkainen purukasa kuusenkävyn pinnalla paljastaa haitallisen käpykoisan, mutta aina ei kuokkavieraasta jää mitään ulkoista jälkeä. Keskitalvellakin käpyjen sisällä jurottaa selkärangatonta elämää odottaen kevään lämpöä.

Lumen pelkistämässä maisemassa kasvien tarkkailu avaa uusia näkökulmia tuttujen polkujen varsille. Talven lakaistessa muut kasvit lumen alle talventörröttäjät marssivat esiin niin viimaa kuin painovoimaakin uhmaten. Näiden talven tuhkimoiden kukkien kauneutta ei kesällä ylistetty. Nyt on toisin. Lumen valkeutta vasten kukkaverson monimutkainen rakenne korostuu, huurteiset hedelmykset kimaltelevat.

Jääkiteiden koristelemina nokkonen, piharatamo, heinät, pujo ja hierakka nousevat puutarhassakin arvoon arvaamattomaan. Luonnossa talventörröttäjät ovat tärkeitä ravinnonlähteitä siemensyöjille. Talventörröttäjät varistavat siemenensä hangelle. Hangen pinnalla siemenet leviävät helposti talven autiossa maisemassa.

Vaikka sarjakukkaisten, kuten koiranputken ja karhunputken, siemenet ovat jo pudonneet, itse mahtava ontto kukintovarsi toimii suojana monille hyönteisille. Talventörröttäjien tunnistaminen on opettavaista ja valokuvaaminen helppoa – lumivalkoinen tausta on jo valmiina. Talventörröttäjistä voi tehdä vaikka digitaalisen kuvakasvion. Mikähän mahtaisi olla kuvatuin laji?

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.