Arktinen arvovieras veti toista kymmentä lintuharrastajaa puoleensa

Palstalla kuvaamisen ammattilainen antaa vinkkejä sekä kertoo omista kokemuksistaan.

Luontokuvaus on arvaamatonta, koskaan ei aamulla tiedä, mitä päivällä eteen tulee tai mistä itsensä löytää.

Taas vaihtui tylsä toimistopäivä mukaviksi ulkotöiksi. Matkalla konsultoimme paikallisten kuvaajien kanssa ja saimme loistavia uutisia. Lintu oli paikalla ja uiskenteli aivan rannassa.

Kaverit olivat jo ehtineet linnun kuvata ja juhlisivat saavutusta kahvilla ja karjalanpiirakoilla, mutta lupautuvat kuitenkin auliisti meille oppaiksi. Muutaman minuutin koukkaus ei haitannut, kun lintua ei tarvinnut perillä lainkaan etsiä.

Heti yhden jälkeen parkkeerasimme autot Vesijärven rantaan. Paikalla oli toistakymmentä muutakin lintuharrastajaa. Malli uiskenteli vajaan parinkymmenen metrin etäisyydellä rantaa kiertävästä kevyen liikenteen väylästä ja näkyi jo autolle - mainiota.

Vartissa meilläkin oli jo pakolliset kuvat otettuna. Onneksi lintu oli suorastaan utelias ja täysin peloton, sillä nimensä mukaisesti pikkuruokki on todella pieni.

Nopeus oli pikkuruokin kuvaamisessa valttia

Noin nyrkin kokoinen laineilla kelluva höyhenpallero ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen kuvauskohde.

Navakka tuuli teki hommasta suorastaan haastavan. Vesijärvi aaltoili ikävästi ja pieni lintu keikkui kuin lastu laineilla. Hetken se saattoi paistatella kokonaan aallonharjalla, mutta hävisi saman tien täysin näkyvistä. Kuvia oli otettava paljon, jotta edes johonkin osuisi tarkennuskin kohdalleen. Eniten tuli tarkkoja kuvia erilaisista laineista.

Lintu oli uimassa ja sen suunta oli pysynyt samana jo pidempään. Päätämme itse ottaa hieman ennakkoa ja siirtyä valmiiksi linnun edelle. Parissa minuutissa arktinen vieras lipuu itse paikalle, kuin meitä katsomaan. Lähimmillään se oli vain viiden metrin päässä rannasta ja suorastaan poseerasi, kuvia syntyi pikavauhtia.

Viidessä minuutissa tilanne oli ohi ja lintu muutti kurssia 90 astetta. Muutamassa minuutissa se oli kaukana selällä ja teki vartin päästä katoamistempun. Taas kerran osoittautui nopeus valtiksi. Mikäli olisimme tulleet paikalle puoli tuntia myöhemmin, emme olisi lintua edes nähneet.

Kotimatka sujui iloisissa merkeissä. Hankala ja Suomessa harvinainen merilintu oli tullut kuvattua paremmin kuin olisi ikinä voinut edes kuvitella.

Vanhemmista lintukirjoista pikkuruokki löytyy sen vanhalla nimellä, jääkyyhky, joka kuvastaa hyvin linnun kokoa. Kotona työpäivä venyi seuraavan vuorokauden puolelle ja koko viikko-ohjelma meni kerralla uusiksi, mutta oli se myös sen arvoista.

Ensikohtaaminen arktisen arvovieraan kanssa jäi mieleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.