Edessä kuukausia kestävä talvihorros – paaston aikana siilin ruumiinlämpö laskee alimmillaan vain pariin asteeseen

Siilin alkuperä Suomessa on hieman epävarma, sillä se oli aiemmin kauppatavaraa, kuten kotieläimetkin. Se on elänyt meillä jo jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, mutta luontainen säilyminen ei ole varmaa. Tiedossa on kuitenkin, että siilejä tuotiin meille Ruotsista ja Baltiasta 1800-luvun lopulta alkaen. Nykyään sitä tavataan ihmisasutuksen lähistöllä kulttuuriympäristössä Lappia myöten.

Laji on Suomessa esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Vaativin koettelemus on useita kuukausia kestävä talvihorros.

Suomessa on arvioitu, että ankaran talven aikana yli puolet kannasta menehtyy. Pitkän paaston aikana siilin ruumiinlämpö laskee alimmillaan vain pariin asteeseen, ja hengitys hidastuu viiteen kertaan minuutissa.

Puolen vuoden paasto edellyttää paksua rasvakerrosta. Turvallinen syyspaino on noin 750 grammaa. Haastavinta sen saavuttaminen on saman kesän poikasille ja naaraille, jotka lopettavat imettämisen heinäkuussa. Seuraavan kolmen kuukauden aikana on syötävä yhdeksän edestä.

Siilien varautumista talveen voi auttaa. Hyvä tapa on järjestää säännöllinen ruokinta. Sopivaa ravintoa ovat hapatetut maitotuotteet, raaka kala, maapähkinät ja eläinten ruoat.

Talven siili viettää talvipesässä, jonka se vuoraa lehdillä ja heinillä. Siiliä helpottaa, kun tontille jätetään suojaiseen ja kuivaan paikkaan kunnon lehtikasa. Sille voi myös tehdä talvipesän, johon ohjeita löytyy netistä.

Meillä takapihan piikkipallon talvenvietto tunnettiin jo varhain. Vuonna 1909 ilmestynyt eläinkirja Suomen Luurankoiset tiivistää asian hienosti: siili makaa talvet tainnuksissa.

Uusimmat

Erä ja luonto

Lintu on pulassa kun gps pettää – kuhankeittäjä, jonka olisi pitänyt olla jo ihan muualla, putkahti Tampereelle

Aavemaisisksi muuttuneet kesäkukat kauhistuttivat lukijan – kehrääjäpunkit syypäänä

Porkkanan voimalla – saarijärveläinen Kari Kunelius vie hirvieläimille talviruokaa parin viikon välein

Yllättävä uutinen luonnosta: tuttu visertäjä on katoamassa Suomesta

Luontokuvaaja neuvoo: Kuuta kannattaa kuvata pari päivää ennen tai jälkeen täysikuun

Kalastusseura Kala ja Kulaus ry hurahti fongaukseen eli kalabongaukseen – joskus kalalajien etsiminen on kuin salapoliisityötä

Lokakuun lämpö sai keto-orvokit kukkimaan ja pitkään jatkunut ruska muutti maiseman keltaiseksi

Se tuli Ruotsista Suomeen linnuntietä – misteli leviää asteittain pohjoiseen, kiitos ilmaston lämpenemisen

Harvinainen kaakonkimalainen löytyi Korpilahden Vaarunvuoren kupeesta

Amerikankurmitsa vedätti kuvaajia oikein kunnolla – mutta lopulta sitkeys palkittiin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.