Eläinkuvausta talvella: Mallintöihin ruokapalkalla

Talvella kuvauskohteita on saatavilla eläinkuvaajalle vain rajoitetusti. Kuvaaja voi parantaa omia mahdollisuuksiaan tarjoamalla mallinpaikkoja ruokapalkalla. Talvinen lintulauta on helpoin tapa aloittaa ja pienellä laajennuksella paikalle saa myös nisäkkäitä. Orava tulee lintujen mukana kuin itsestään ja rusakon saa joukon jatkoksi laittamalla maahan kauraa. Rusakolle kelpaavat myös auringonkukansiemenet, mutta kaura on paljon halvempaa.

Itse olen ruokkinut rusakoita parissakin paikassa. Parina talvena kauraa on kulunut muutamia satoja kiloja. Pitkäkorvat oppivat nopeasti helpon ravinnon lähteet ja ovat uskollisia ruokavieraita.

Pääasiassa vierailut osuvat alkuillan hämäriin, mutta varsinkin kevättalvella osa rusakoista saattoi olla liikkeellä aivan auringonpaisteellakin. Koko talven jatkunut rauhallinen yhteiselo salli myös melko avoimen kuvaamisen. Ikkunassa saattoi toimia aivan avoimesti ja ulkonakin pakoetäisyys jäi alle 20 metrin. Tämä kausi osui itselläni vuosituhannen vaihteeseen. Parhaimmillaan pihassa oli ainakin seitsemän rusakkoa yhtä aikaa.

Rusakko tekee lumeen polkuja ja silloin meidän pihamme näytti olevan niiden solmukohta. Pihan hedelmäpuiden ja pensasmustikoiden suojaaminen oli siten välttämätöntä. Tämän seurauksena rusakot popsivat jälkiruokana vadelmaa ja juhannusruusua, myöhemmin kesällä kaikkea mahdollista vihreää kukkapenkistä.

Viime kesänä pihaan kotiutui rusakonpoikanen jo ensimmäisinä elinpäivinään. Aluksi se piiloutui terassin portaiden keskimmäiselle askelmalle. Omasta mielestään se oli täysin huomaamaton ja salli tarkastelun muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä.

Poikaset ovat pienestä pitäen hyvin kehittyneitä ja emo vieroittaa ne jo kolmen viikon ikäisinä. Meidän kotirusakkomme ei ole tästä häkeltynyt, vaan on käynyt taloksi. Syksyllä se nukkui päiväuniaan kukkapenkin keskellä.

Ensilumien aikaan se yritti vallata autokatoksen mutta jäi tässä hopealle. Sen jälkeen vanha tuttu terassi nousi uudelleen suosioon. Enää täysikasvuinen rusakko ei mahtunut askelien väliin, mutta varsinaiselle terassille helposti. Pari lumisinta päivää se torkkuikin terassin rappusten vieressä aamukahdeksasta iltaneljään ennen kuin jatkoi omille poluilleen. Lumen kadottua ei rusakkoakaan ole hetkeen terassilla näkynyt, nyt piilopaikkoja on maastossakin yllin kyllin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .