Epätavallisia talvivieraita

Upean marjalintutalven lisäksi on meitä sisämaan asukkeja hemmoteltu epätavallisen mielenkiintoisilla talvisilla vesilinnuilla. Vuodenvaihteessa Laukaasta löytyi pikku-uikku. Tämä lintu siirtyi muutaman päivän päästä Vaajakoskelle härkälinnun seuraksi. Linnut viihtyivät paikalla viikon päivät. Tammikuun lopulla Laukaasta kiiri tieto mustalinnusta. Naaraspukuinen sukeltelija oli kotiutunut Tarvaalanvirtaan. Siitä on saatu havaintoja näihin päiviin asti. Helmikuu toi tiedon Nastolaan eksyneestä allihaahkasta. Kaikki melko harvinaisia talvivieraita ja kuvaamisen arvoisia.

Pikku-uikku on nimensä mukaisesti hyvin pieni, vain reilun nyrkin kokoinen otus. Laji on useimmiten hyvin piilotteleva ja siten vaikeasti havaittava ja vielä vaikeammin kuvattava. Laukaassa lintua pääsi tarkastelemaan melko vapaasti Kuusaankosken ylittävältä maatiesillalta. Kuvaamista ajatellen kuvakulma oli turhan korkealla ja huomaamaton lähestyminen hankalaa. Vaajakoskella kuvaaminen onnistui matalalta, mutta sielläkään ei hyviä kuvauspiiloja liiemmin löydy. Tämä pulma ratkesi kuitenkin kuin itsestään tammikuun 12. päivänä. Olin voimalansulan rannalla tähystämässä kuvauskohteita, kun alkoi tapahtua. Härkälintu oli vallannut sulasta mieleisensä kulman. Pikku-uikun pyrkiessä samoille apajille, ajoi suurempi härkälintu sen tylysti tiehensä. Kaltoin kohdeltu pikku-uikku päätyi illansuussa kalastelemaan kuvauspaikkani eteen kuin itsestään.

Mustalintu viihtyi Tarvaalassa Kirkkoniemen edustalla. Virran rantaan pääsee molemmilta puolilta. Yleensä lintu väistää kulkijoita vastarannalle. Asetuin lumipuvussa rantapusikkoon ja jäin odottelemaan. Ulkoilijoiden ilmestyessä vastarannalle lintu otti kurssin kohti. Muutamassa minuutissa se siirtyi sopivalle etäisyydelle. Rauhallisesti paikallaan pysyen ja äkkiliikkeitä vältellen sain siitä oivan mallin lähes puoleksi tunniksi.

Allihaahka oli löytänyt Nastolassa pienelle purolle. Laji pesii pohjoisella Jäämerellä. Osa kannasta muuttaa talveksi Itämerelle ja näillä matkoilla lintuja eksyy toisinaan myös sisämaahan. Kuvauskohteena tämä lintu oli kuin unelma. Se ei varmastikaan ollut koskaan aikaisemmin nähnyt ihmisiä eikä siten myöskään pelännyt. Lintu sukelteli ihailijoista välittämättä pari metriä leveällä purolla ja välillä se otti jopa päiväunet. Pelottomuus koitui myös sen kohtaloksi, sillä eräänä aamuna rannalta löytyi vain kasa höyheniä ja yksi siipi. Yön pimeydessä kettu tai saukko oli päässyt yllättämään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.