Etelän vaeltaja viihtyy ruokintapaikalla

Lapintiainen on etelässä vaeltaja. Useimmat linnut ovat paikkauskollisia, mutta toisinaan lähinnä nuoret linnut tekevät vaelluksia. Näiden nuorten varassa onkin lajin havaitseminen pesimäpaikkojen ulkopuolella.

Keski-Suomessa lajia on havaittu 2000-luvulla useimpina vuosina, mutta yli puolet kaikista havainnoista on vuodelta 2001, jolloin oli viimeisin suurempi lapintiaisten vaellusvuosi. Tänä syksynä on havaittu vielä liikehdintää ja ainakin pari lintua on löytynyt Jyväskylästä.

Lapintiainen käy mielellään ruokintapaikoilla, joten kannattaa olla tarkkana. Koskaan ei tiedä, kuka tulee kylään. Hyvän ruokinnan rohkaisema lapintiainenkin voi jäädä paikalle koko talveksi.

Lapintiainen muistuttaa eniten hömötiaista mutta on hieman suurempi. Sen selkäpuoli on ruskea, kyljet ruosteenväriset ja leuan alla on hyvin suuri ja tumma leukalappu.

Kuvaajan kannalta lapintiainen on mukava laji. Se ei ole aivan pienimpiä, saati arimpia. Ruokinnalla käyvät linnut tottuvat kuvaajaan nopeasti ja vierailevat paikalla melko säännöllisesti.

Talvisin tiaiset viihtyvät usein eri lajien muodostamissa sekaparvissa, jotka kiertävät oman elinpiirinsä ruokailupaikoilla pienin väliajoin. Samalta paikalta haetaan muutamia makupaloja joka käyntikerralla, mutta varsinaisesti asumaan ei jäädä. Yleensä käynnit toistuvat pari kolme kertaa tunnissa.

Helpointa kuvaaminen olisi pihapiirissä, mutta itse en juuri sellaisiin paikkoihin ole onnistunut osumaan. Muutaman kerran kuvia on kuitenkin sentään syntynyt, vaikka valitettavan harvoin ovat tiemme kohdanneet.

Ensimmäiset kunnon kuvat lapintiaisesta sain Kiilopään tunturikeskuksen ruokintapaikalla talvella 2015. Samalla reissulla pari lintua löytyi myös Kaamasen korkeudelta, mutta ilma ei oikein suosinut kuvaamista. Paikka on yksi helpoimmista päästä nokikkain lapintiaisen kanssa.

Vuodenvaihteessa 2016–17 oleskeli yksi lintu saarijärveläisellä ruokintapaikalla. Lokakuun lopulla löytynyt lintu katosi kuitenkin tammikuun alussa, kenties paikalla väijyneen varpuspöllön vuoksi.

Viimeisimmät henkilökohtaiset kohtaamiset lajin kanssa ovat tämä vuoden helmikuulta Kuusamosta. Maakotkaa odotellessa kuvaajia piristivät kaksi samalla paikalla pyörinyttä touhukasta lapintiaista.

Kesällä olen lajiin törmännyt vain pari kertaa ja nekin ovat olleet pöntössä pesiviä pareja. Näillä kerroilla olen jättänyt kiireiset vanhemmat omiin oloihinsa.

Pohjoisiin lajeihin on kuitenkin järkevää satsata nyt, kun niitä vielä on kuvattavaksi asti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .