Härkälintu

Härkälintu kuuluu uikkulintuihin ja muistuttaa hieman silkkiuikkua. Se on kuitenkin pienempi, kaula ja rinta ovat punaruskeat eikä sillä ole päässä tupsuja. Silkkiuikun kaula ja rinta ovat aina valkeat. Nimensä laji on saanut mylvivästä ääntelystään. Laji pesii koko maakunnassa, joskin kanta on runsaampi etelässä. Kanta runsastui selvästi viime vuosikymmenellä.

Härkälinnut viihtyvät suojaisissa lahdissa ja lintujärvillä, vesikasvillisuuden joukossa. Usein linnut pesivät löyhinä yhdyskuntina muutamien parien voimin. Pesä on kelluva lautta, eikä lintu nouse välttämättä kuivalle maalle koko elinaikanaan. Pesueita on yksi vuodessa. Ravinto koostuu pikkukaloista, sammakontoukista, vesihyönteisistä, simpukoista ja äyriäisistä.

Keväällä linnut saapuvat huhtikuun lopulta lähtien ja poistuvat viimeistään loka–marraskuussa. Saapumisennätys on 20.4. Talvehtimisalueet ovat Pohjanmerellä sekä Etelä- ja Keski-Euroopassa. Rinnakkaisnimiä ovat mm. ammoja, rääkylintu, merivaris, renko, karanka, ketara, ryöhkele.



- Ruumiin pituus 40–48 cm

- Pesä kelluva vesikasvilautta

- Mylvii

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.