Harmaahaikara on kiusallisen arka ja varovainen

Harmaahaikara on Suomen linnuston runsaslukuisin haikaralaji. Laji on viime vuosina vain lisännyt lukumääriään Suomen luonnossa. Se on myös päiväaktiivinen ja siten melko mukavasti havainnoitavissa. Kookkaan ja näkyvän linnun luulisi olevan kohtalaisen helposti kuvattavissa. Osin näin onkin, mutta silloin on tyydyttävä otoksiin, jossa lintu on osana maisemaa. Harmaahaikara on kiusallisen arka ja varovainen. Useimpien yksilöiden pakoetäisyys on helposti satakunta metriä. Siltä etäisyydeltä on turha edes haaveilla lajikuvista. Autostakaan ei tunnu juurikaan olevan apua lähestymisessä. Kun auton liike pysähtyy, lehahtavat haikarat siivilleen. Kunnollisten kuvien saanti edellyttää lähes aina piiloutumista.

Harmaahaikarat viihtyvät kosteikoilla ja sinne on kuvaajankin suuntaaminen haikaroita tavoitellessaan. Valmiita haikarakuvauspaikkoja ei Suomesta löydy. Lajin runsastuminen on kuitenkin omiaan parantamaan kuvaajien mahdollisuuksia. Muutamille kosteikoille on varta vasten rakennettu piiloja lintujen tarkkailua varten. Näitä voivat kuvaajatkin hyödyntää. Itse olen onnistunut kuvaamisessa ainakin Helsingin Vanhankaupunginlahdella ja Kangasalan Pohtiolammella. Molemmissa paikoissa harmaahaikarat ovat ilmestyneet paikalle kesken muiden kuvausten. Komea lintu on kuitenkin nopeasti kääntänyt paikalla olijoiden kamerat itseensä. Tilaisuuden tullen harmaahaikaraa kannattaakin kuvata aina kun se vain on mahdollista.

Harmaahaikaran ulkonäkö vaihtelee hieman vuodenajan ja linnun iän myötä. Keväällä vanhat linnut ovat juhlapuvuissaan erityisen komeita. Värit ovat kirkkaimmillaan ja niskaa koristavat pitkien höyhenien muodostama takatöyhtö. Syyskesällä Suomessa havaitaan erityisen paljon nuoria lintuja, jotka ovat eteläisempää alkuperää. Nuoret linnut hakevat itselleen sopivaa elinpiiriä tekemällä melko laajan koukkauksen pohjoiseen, ennen suunnistamistaan varsinaisille talvehtimisalueilleen. Nuorison erottaa vanhoista linnuista hieman rähjäisemmästä ulkonäöstä. Niiden päälaki ja kaula on harmaa eikä mustavalkoinen. Nokka on likaisen ruskeahko keltaisen sijaan. Läheltä nähtynä silmän värikalvo on vaaleampi kuin vanhoilla linnuilla.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .