Harvinainen kaakonkimalainen löytyi Korpilahden Vaarunvuoren kupeesta

Ilmaston lämpeneminen ja helteisen kuuma kesä on nopeuttanut uusien hyönteislajien levittäytymistä pohjoiseen. Kaakonkimalainen löytyi Suomesta ensimmäisen kerran Pyhtäältä kesällä 2000. Vuoden 2010 jälkeen laji on yleistynyt ja levittäytynyt sekä lännemmäksi että pohjoisemmaksi.

Menneeltä kesältä lienevät lajin ensimmäiset havainnot Keski-Suomesta. Yksittäinen pöristelijä havaittiin elokuun alussa Korpilahdella, Vaarunvuoren kupeessa. Tämän lisäksi laji nähtiin Jämsässä, ja useampiakin yksilöitä tavattiin kolmelta paikalta Joutsasta.

Laji on melko isokokoinen, selästä ja takaruumiin etuosasta ruosteenruskea, ja karvaisen takaruumiin peräosan yli kulkee kolme himmeähköä vaaleata raitaa. Laji ei ole erityisen tarkka elinympäristönsä suhteen, joten sen leviämiselle ei näyttäisi jatkossakaan olevan suurempia esteitä.

Aikuiset kimalaiset vierailevat mielellään kukilla ja Vaarunkin yksilö löytyi virnalta. Vaarunvuoren alueelta on ensimmäisenä löydetty useita eteläisiä tulokkaita. Muutaman vuoden takaa ja lähes samalta paikalta löydettiin muun muassa Euroopan suurin ampiaislaji, herhiläinen.

Syyssää toi ötököitä asuntoihin

Vaikka syksy tulee vitkastellen, on moni lukija jo löytänyt mitä erilaisimpia ötököitä sisätiloista. Ilmojen viiletessä selkärangattomat eläimet joutuvat etsimään suojaisia paikkoja, joissa voisi turvallisesti talvehtia.

Tavallisimpia asuntoihin tunkeutuvia ötököitä ovat hämähäkit, lukit, kovakuoriaiset ja tuhatjalkaiset. Ne ovat mestareita löytämään reitit, mitättömätkin rakoset talojen rakenteista, kohti lämpöä.

Tuhatjalkaiset ovat hyvin vikkeliä ja lukemattomine raajoineen ja isoine leukoineen jopa pelottavia ilmestyksiä. Tosiasiassa ne ovat muiden otusten tapaan täysin harmittomia.

Ihmisten kannalta hankalimpia lienevät tiettyjen rakennusten tiettyihin asuntoihin pyrkivät eräät kärpäset, kuten pienet syysolkikärpäset ja isot ullakkokärpäset. Nämä tunkevat aikuistalvehtijoina muun muassa ikkunoiden väleihin, olkikärpäset jopa tuhansien yksilöiden voimin. Kärpästen karkottamiseen ei ole paljon keinoja, ne kun hakeutuvat sinnikkäästi samoihin kohteisiin vuodesta toiseen, ja niitä on luonnossa paljon.

Rock ’n’ roll on saastetta

Melu on ympäristöongelma, äänisaastetta. Se vaikuttaa haitallisesti sekä ihmisiin että luonnonvaraisiin eläimiin.

Yhdysvaltalaiset tutkijat osoittivat, että AC/DC:n rockmusiikki vaikuttaa haitallisesti leppäpirkkoihin. Rockille altistetut pirkot söivät vähemmän kirvoja kuin hiljaisuudessa ruokailleet pirkot. Tästä seurasi, että rockin räimeessä kirvojen määrä kasvoi ja sen seurauksena soijapavun kasvu heikkeni. Rockin haitallinen vaikutus levisi siis koko ravintoketjun läpi. Samalla äänenvoimakkuudella soitettu kantrimusiikki ei pirkkojen ruokailua haitannut.

AC/DC:n puolustukseksi on todettava, että myös muu rockmusiikki ja kaupunkiympäristön taustamelu haittasivat pirkkojen ruokahalua. Suomalaisena kiinnostaisi, kelpaako pirkoille Sibelius, Popeda tai Antti Tuisku. Tutkimus julkaistiin Ecology and Evolution -lehdessä.

Lähetä luontoon liittyviä kysymyksiä ja havaintoja osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Atte Komonen, Jyrki Torniainen, Marko Haapakoski ja Minna-Maarit Kytöviita sekä luontokuvaaja Jussi Murtosaari.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .